Valot päälle presi­den­tin­vaa­leihin

Julkaistu Suomenmaassa 4.8.2017

Puheenvuoro Puolueet ovat alkaneet ryhmittäytyä presi­dent­ti­tais­toon. Istuva presidentti Sauli Niinistö pyrkii jatkoon. Vihreät ovat asettaneet ehdolle viime vaalien kakkosen Pekka Haaviston. Demareilla on jäsenäänestys kolmesta ehdokkaasta. Meidän keskus­ta­laisten ehdokas on entinen puheen­joh­ta­jamme, ex-pääministeri Matti Vanhanen.

Vaikka istuva presidentti ei omien sanojensa mukaan vielä kampanjoi, torien ja kesä­ta­pah­tu­mien havaintojen perusteella juuri Niinistön kampanja käy kaikkein kuumimpana.

Vaikka Niinistö on valit­si­ja­yh­dis­tyksen ehdokkaana, SN2-kannat­ta­ja­kort­teja näyttävät keräilevän kokoomuksen kansa­ne­dus­tajat ja kokoo­mus­lainen järjestöväki. Julkisivusta huolimatta Niinistö on ennen kaikkea kokoo­mus­lainen presi­dent­tieh­dokas.

Gallupien perusteella istuva presidentti on ylivoimainen. Kuitenkin aiemmista vaaleista on opittu, että todellinen asetelma selviää vasta kun kaikki ehdokkaat ovat selvillä.

Moni on heittänyt ilmaan kysymyksen, miksi vaihtaa onnistunutta presidenttiä. Osa keskus­ta­lai­sis­takin pohtii, olisiko siinä mitään pahaa, vaikka Niinistö saisikin jatkokauden.

Presi­den­tin­vaa­lissa on kyse ennen kaikkea ulko­po­li­tii­kasta ja sen johtamisesta. Kuitenkin presi­den­tin­vaalit nykyisen perustuslain aikana ovat myös hyvin voimakkaasti yleis­po­liit­tiset arvovaalit.

Matti Vanhanen on erinomainen ehdokas. Hänen uransa ja osaamisensa on uskottava presidentille – Matti ei ole täyte-ehdokas. Vaikka Niinistön kannat ovat loiventuneet turval­li­suus­po­li­tiikan osalta lähelle keskustan linjaa, Vanhasella on oleellisesti erilaisia näkemyksiä maail­man­po­li­tiikan suuriin kysymyksiin.

Vanhanen kannattaa Niinistöä selkeämmin aktiivista otetta ilmas­ton­muu­toksen torjunnassa ja kehi­tys­po­li­tii­kassa. Vanhanen painottaa presidentin roolia kaup­pa­po­li­tii­kassa ja yhteyksien luomisessa talou­del­li­sesti nousevaan mantereeseen Afrikkaan.

Koska presi­den­tin­vaalit ovat arvovaalit, Vanhasen ja Niinistön arvopohjien eroavuuksilla on merkitystä. Keskustan ja kokoomuksen arvoissa on eroa; Vanhanen painottaa Suomen eheyttä, heikommista ihmisistä huolehtimista ja kansain­vä­lisen oikeuden kunni­oit­ta­mista.

Presidentti on arvojohtaja, ja presi­den­tin­vaa­leissa menestyneiden ehdokkaiden puolueet ovat saaneet nostetta.

Mauno Koiviston presidenttiys oli omiaan nostamaan SDP:n hegemoniaa 1980- ja 90-luvuilla. Kokoomuksen vahva asema sai alkunsa Niinistön vuoden 2006 vaali­tu­lok­sesta. Keskustan pärjäämiselle ison pohjan loi Esko Ahon vaalitulos 2000.

Keskustan järjestöväen on syytä tiedostaa, että presi­den­tin­vaa­lien laimin­lyö­minen tai jopa Niinistön tukeminen vaalissa pönkittää kokoomuksen asemia Suomen politiikassa ja heijastuu maakunta- ja edus­kun­ta­vaa­lien tulokseen.

Vanhanen on lähtenyt kampanjassaan liikkeelle ja kiertänyt kenttää kiitettävästi. Nyt on meidän puolueväen tehtävä antaa aito tuki ehdokkaamme työlle. Ryhtiliikettä tarvitaan muun ohessa presi­den­tin­vaa­li­työn käyn­nis­tä­mi­sessä kentällä. Sammutetut lyhdyt eivät ole kunniaksi valti­on­pää­miehen valinnalle.