Maassa on ollut parisen viikkoa uusi Juha Sipilän hallitus. Hallitusohjelma liitteineen on saanut monenlaista palautetta. Kiitosta on tullut uudesta lähestymistavasta ja rohkeudesta tarttua pitkään takussa olleisiin asioihin. Hallitusohjelma on saanut ylistystä historiallisesta yrittäjämyönteisyydestä.
Musertavaa kritiikkiäkin on ryöpynnyt. Leikkauksia on helppo arvostella varsinkin, kun ei itse esitä vaihtoehtoa. Säästöt, jotka osuvat sosiaali- ja terveydenhuoltoon ja koulutukseen, ovat aina kipeitä. Koulutussäästöt tuntuvat tulevaisuuden horjuttamiselta, vaikka ne ovat puolet pienempiä kuin edellisen hallituksen tekemät.
Mielenkiintoisimpia arvosteluja ovat olleet väitteet sukupuolten välisestä eriarvoisuudesta ja perustuslain kanssa nähdyt ristiriidat. Hallitusohjelma on saanut kritiikkiä erilaisten vaikutusarviointien puutteesta. Mielikuvituksellisiin opposition esittämiin vaikuttavuuden epäselvyyksiin ministeri Juha Rehula totesi eduskunnan keskustelussa osuvasti: ”Puhemies, 13 päivän aikana en ole ehtinyt aivan kaikkia arviointeja saamaan!”. Tuntuu irvokkaalta, että neljän vuoden päättämättömyyden jälkeen kaikki paha Suomessa on hetkessä kipattu uuden hallituksen niskaan.
Säästöjen kohdentumisessa ja käytännön toteuttamisessa pitää olla joustoa, ettei virheitä tehdä. Tämä kuuluu strategiseen johtamistapaan. Perustuslakivaliokunnan jäsenenä voin vakuuttaa, ettemme päästä yhtään valtiosäännön vastaista lakiesitystä etenemään. Sukupuolten tasa-arvosta ei tingitä pätkääkään, vaikkei siitä korulauseita ole kirjoitettu.
Sipilän hallitus auttaa vaikeassa asemassa olevia. Takuueläke nousee ja omaishoitajat saavat lisää resursseja. Veteraaneille maksetaan loppu kunniavelasta. Lastensuojeluun ja perheiden kotipalveluun tulee rahaa. Ensimmäistä kertaa hallitukselle on nimetty perheministeri.
Suomen talous on pahasti sillassa. Eteenpäin päästään vain nopeilla säästöillä ja saamalla pitkällä tähtäimellä yritystemme kilpailukyvyn nousuun. Suomalaisen työn hedelmien on käytävä kaupaksi maailmalla. Tämä edellyttää Suomen työmarkkinoilta joustavuutta ja sovinnollisuutta. Hyvä alku tälle oli 15.6. keskusjärjestöjen sopima jatko työllisyys- ja kasvusopimukselle (TYKA). Oleellisia osia siinä ovat maltilliset palkkojen yleiskorotukset ja työttömyysvakuutusmaksun nousu vuonna 2016. Hallitus vastineeksi keventää pieni- ja keskituloisten verotusta.
TYKA ei riitä vaan tulevaisuuden turvaaminen vaatii kattavan yhteiskuntasopimuksen solmimista. Tässä sopimuksessa on päätettävä toimista, joilla suomalaisen työn tuottavuus nousee 5 %. Tuottavuutta ei pidä ottaa pelkillä palkansaajien joustoilla. Maltillisen palkkojen kehityksen vastineeksi työnantajien on tehtävä myös myönnytyksiä. Suomi tulee kuntoon vain sopimusyhteiskuntana.
Lyhyesti voi todeta: Sipilän hallituksen säästöt tehdään tavallisten työssä käyvien suomalaisten ja heidän lastensa takia. Että hyvinvointiyhteiskuntamme pelastuisi.
Antti Kurvinen
Kansanedustaja (kesk.)
Kauhava