Kansanedustaja Antti Kurvinen kannusti palokuntanuoria puheessaan Tulikettu 2016 –leirin avajaisissa 6.7.2016 Kauhavan Ylihärmässä.
Palokuntanuorten toiminta ja nuoriso-osaston kouluttajan tehtävät olivat minulle yksi nuoruuden rakkaimmista harrastuksista ja isona muokkaajana omalle maailmankuvalle ja elämänkatsomukselle. Kutsu tulla puhumaan tänne Popelin palokuntanuorten leirille on minulle ilo ja kunnia ja vähän haikeakin asia. Ylihärmässä järjestettiin edellisen kerran palokuntanuorten leiri vuonna 1999 – Tulijunkkari, jossa olin itse Tulijunkkari-leirillä ensimmäisellä omalla palokuntaleirilläni ylihärmäläisenä palokuntanuorena.
Palokuntanuorten toiminta on loistava harrastus. Se on pohja ponnistettavaksi moniin eri tehtäviin – esimerkiksi ammattilaiseksi pelastusalalla, poliisiksi tai sairaanhoitajaksi. Oma elämäni vei muihin tehtäviin. minustakin olisi voinut tulla sankaripelastaja mutta tulikin vain kansanedustaja. Tosin erästä poliitikkoa lainaten \”huonomminkin olisi voinut käydä\”.
Suomessa on käynnissä itsenäisyyden ajan suurin hallintouudistus. Kuntien ja valtion hallintojen väliin luodaan vaaleilla valittava maakuntahallinto, jossa 18 maakuntaa vastaa vuodesta 2019 alkaen yli 20 yhteiskunnan eri tehtävästä. Tärkein maakunnille siirtyvä tehtävä on koko sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen. Myös palo- ja pelastustoimi siirtyy maakuntien hoidettavaksi. Viimeisin hallituksen linjaus on, että jatkossa pelastustoimen järjestävät viisi yliopistosairaalan omaavaa maakuntaa. Popelin alueella tämä tarkoittanee sitä, että Tampere ja Turku / Pirkanmaa ja Varsinais-Suomi jatkossa johtavat pelastustoimen järjestelyjä.
Henkilökohtaisesti toivon, että linjausta voitaisiin vielä tarkentaa niin, että pelastuslaitosten toiminta pysyisi alueellisempana ja maakuntapohjaisempana. Onpa ratkaisu mikä tahansa, välttämätöntä on, että uudistus toteutetaan sillä tavalla että suomalainen sopimuspalokunta- ja vapaapalokuntatoiminta turvataan ja se kehittyy jatkossakin.
Vapaaehtoiset ovat Suomen pelastustoimen selkäranka. On arvioitu, että 90 % Suomen pinta-alasta pelastustoimesta vastaavat sopimuspalokunnat. 45 % Suomen väestöstä turvataan onnettomuuksissa sopimuspalomiestoiminnan kautta. Yli puolessa hälyytyksistä Suomessa on mukana sopimuspalokuntalaisia. Meillä ei ole turvallisuuden eikä julkisen talouden kannalta varaa tämän toiminnan heikentämiseen
Politiikassa puhutaan sisäisestä turvallisuudesta. Sillä tarkoitetaan Suomessa tapahtuvien rikosten, onnettomuuksien, ympäristövahinkojen ja muiden häiriöiden ehkäisyä. Paljon puhutaan myös kokonaisturvallisuudesta. Sillä tarkoitetaan sitä, että turvallisuuteen Suomessa ja turvallisuudentunteeseen vaikuttaa se, miten liikenteessä käyttäydymme, miten suhtaudumme viinaan ja huumeisiin. Olemmeko fyysisesti ja henkisesti missä kunnossa? Ovatko kotimme, kadut ja harrastuspaikat turvallisia?
Omasta kokemuksestani ja eduskunnasta katsottuna palokuntanuorten toiminta on parhainta sisäisen turvallisuuden ja kokonaisturvallisuuden edistämistä. Ensinnäkin nuorisotoiminnassa opitaan voittamaan itsensä. Opitaan olemaan lannistumatta vastoinkäymisissä ja toimimaan vaikeuksissa. Voittamaan pelkonsa.
Palokuntanuorissa opitaan kuitenkin ennen kaikkea toimimaan yhdessä ja toimimaan joukkona. Opitaan olemaan yhdessä erilaisten ihmisten kanssa ja saavuttamaan asioita yhdessä. Nykyisenä some-aikana meinaa yhdessä tekemisen ja joukkueena toimimisen merkitys unohtua. Se missä maailma nyt on ja mihin se on menossa, vaatii entistä enemmän yhteispeliä ja erilaisuuden ymmärtämistä. Siihen palokuntanuoret opettaa.
Ja mikä tärkeintä, palokuntanuoret opettaa välittämistä. Itse viime viikolla huomasin autolla matkatessa, miten välinpitämättömästi ihmiset liikenteessä suhtautuivat palamaan sytytettyyn roskapönttöön levähdysalueella. \”Entisenä tunnollisena palokuntanuorena\” pääsin ja jouduin itse soittamaan hätäkeskukseen ja seuraamaan, miten hienosti paikallinen sammutusyksikkö hoiti homman.
Suomi tarvitsee nyt ja jatkossa yhteispeliä ja välittämistä välinpitämättömyyden tilalle. Sitä tälläkin leirillä opitaan yhdessä. Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne!