Julkaistu Ilkassa 11.8.2016
Luottotiedoista rekisteriä pitävä Suomen Asiakastieto tiedotti maksuhäiriöisten suomalaisten määrän nousseen uuteen ennätykseen. Velkansa maksamatta jättäneitä oli kesäkuun lopussa 372 800 henkilöä, joka määrä on vuodessa kasvanut 5000. Maksuvaikeuksia on erityisesti nuorehkoilla miehillä: 25 – 44-vuotiaista miehistä merkintöjä on peräti 15 prosentilla.
Nykyaikaista elämää kuvataan joskus luottoyhteiskunnaksi. Kaikkeen inhimilliseen toimintaan asunnon hankkimisesta yrittäjyyteen liittyvät lainan hakeminen, osamaksu, leasing ym.
Lainaaminen ja toimivat rahoituslaitokset ovat hyödyllisiä ja välttämättömiä. Perheiden onnellisuutta lisää mahdollisuus asuntolainalla hankkia riittävän suuri koti. Aloittaville tai laajentaville yrityksille rahoituksen saaminen on elinehto.
Kuitenkin velkaantumisesta on tullut monelle ongelma, joka vetää elämän sekaisin. Konkurssi tai takertuminen kulutusluottojen ja pienlainojen vyyhtiin syrjäyttää ja invalidisoi. Vuodesta 2009 jatkunut lama on kärjistänyt ongelmaa. Ylivelkaantuneiden asia on mitä suurinta köyhän asiaa.
1990-luvun laman aikana puutteellinen lainsäädäntö aiheutti epäoikeudenmukaisuutta. Terveitä yrityksiä kaatui ja takaajille kävi huonosti. Edellisen laman keskelle säädettiin lait yrityksen saneeraamisesta ja yksityishenkilön velkajärjestelystä. Niillä luotiin vaihtoehto konkurssille ja pitkälle ulosottokierteelle.
Yksityishenkilön velkajärjestelylaki on hyvin tärkeä velkaantuneiden ihmisten auttamisessa. Sillä luodaan ohjelma, jolla ihminen voi saada osan veloista anteeksi. Velkajärjestelyn ongelma on se, että varsin usein laissa määritellyt esteet estävät menettelyn. Ohjelma voi olla myös niin pitkä ja tiukka, ettei se palauta ihmistä toimimaan.
Velkasuhteita säädeltäessä on aina muistettava maksumoraali. Mikäli huono lainojen hoito yleistyy, sen maksavat tunnolliset ihmiset ja yritykset ehtojen kiristyessä. Yrityssaneerauksella on pelastettu firmoja ja työpaikkoja. Kuitenkin markkinoilla on myös havaittavissa saneerauksen käyttämistä kikkailussa, jolla pyritään osin harhauttamaan velkojia ja jatkamaan epätervettä bisnestä.
Nykyisen laman opetusten myötä olisi tarpeellista, että velkajärjestelyä ja saneerausta koskevaa lainsäädäntöä tarkistettaisiin. Rahoitusmarkkinoita vääristävät porsaanreiät pitää tukkia. Toisaalta olisi selvitettävä, voisiko yksityishenkilön velkajärjestelystä kehittää amerikkalaistyyppisen selkeän henkilökohtaisen konkurssin. Luonnollisen henkilön konkurssi on nytkin teoriassa mahdollinen, muttei toimi kuten USA:ssa. Samalla tulisi selvittää ulosottokaareen ja vanhentumislakiin lisättyjen velkojen lopullisen vanhentumisen aikojen (15-25 vuotta) toimivuus. Loputon velkakierre ei ole kenenkään etu.
Markkinataloudessa, jossa erilaisia lainoja myydään, talous- ja lakitiedon osaaminen on välttämätöntä. Sitä tulisi lisätä varsinkin peruskouluissa ja ammatillisissa tutkinnoissa. Sivistys on tässäkin vahvin ase eriarvoisuutta vastaan.