- Kuinka hallitus varmistaa, että kaikki suomalaiset saavat perustuslain mukaiset sosiaali- ja terveyspalvelut tilanteessa, jossa hallitus leikkaa merkittävästi sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoituksesta?
- Kuinka hallitus aikoo ohjata ja kannustaa hyvinvointialueita sote-peruspalveluiden vahvistamisessa?
- Kuinka hallitus aikoo turvata hyvinvointialueiden riittävän rahoituksen, jotta hyvinvointialueet eivät olisi pakotettuja säästämään sote-lähipalveluista?
- Kuinka hallitus aikoo vahvistaa sote-lähipalveluita sellaisilla hyvinvointialueilla, joissa hallitus on päättänyt lakkauttaa erikoissairaanhoidon erillismäärärahoituksen?
- Onko hallitus aikeissa antaa hyvinvointialueille joustoa alijäämän kattamisaikaan, jotta ns. arviointimenettelyn pelossa ne eivät olisi pakotettuja hakemaan säästöjä sote-lähipalveluista?
- Aikooko hallitus siirtää matkakustannusten korvaukset Kelalta hyvinvointialueiden vastuulle?
- Miten ja milloin hallitus aikoo toteuttaa ammatinharjoittajamallin?
- Kuinka hallitus varmistaa, että hallitusohjelmaan kirjatun asiakasmaksukorotuksen jälkeen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ovat turvatut myös pienituloisille?
- Mitä hallitus aikoo tehdä kohtuuttomasti kasvaville vuokratyövoimakustannuksille ja kuinka hallitus aikoo turvata jatkossa ammattitaitoisten sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden saatavuuden?
Keskustan ja Liike Nytin eduskuntaryhmien välikysymys sosiaali- ja terveydenhuollon lähipalveluista ja hyvinvointialueiden rahoituksen turvaamisesta jätettiin eduskunnan keskuskansliaan torstaina 28. syyskuuta.
Hallituksen on vastattava välikysymykseen täysistunnossa 15 päivän kuluessa. Saatuaan vastauksen välikysymykseen eduskunta käy asiasta keskustelun, jonka päätteeksi äänestetään valtioneuvoston tai ministerin nauttimasta luottamuksesta
Eduskunnalle
Perustuslain mukaan julkisen vallan pitää turvata jokaiselle asuinpaikasta riippumatta riittävät ja yhdenvertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut sekä edistää väestön terveyttä. Hallituspohjaan katsomatta tämän tulee olla valtiovallan tavoitteena ja velvollisuutena kaikkina aikoina.
Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat hyvinvointiyhteiskunnan ydintä. Niiden toimivuudella ja saatavuudella on kokoaan suurempi merkitys. Monelle sosiaali- ja terveyspalvelut ovat mittari siitä, miten Suomi ja sen julkinen sektori todella toimii ja miten verorahoja käytetään.
Sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelut sekä alueellinen eriarvoisuus palvelujen saatavuudessa niin maalla kuin kaupungeissakin ovat olleet koko suomalaisen yhteiskunnan yhteinen huoli jo kauan.
Haluamme avata tällä välikysymyksellä syvemmän keskustelun, ettei hallitus tekisi virheitä, joita koko yhteiskunta myöhemmin katuu. Palveluja pitää uudistaa, mutta uudistamiselle on jätettävä aikaa. Alueille ei voi alijäämän ja rahojen leikkausten pelossa tarjota vaihtoehdoksi vain sote-peruspalveluiden alasajoa. Vielä aluevaalien alla talvella 2022 kaikki nykyiset hallituspuolueet korostivat lähipalvelujen olennaista merkitystä.
Tilanne on vakava. Ihmisten lähipalveluja – neuvoloita, perhekeskuksia, hammashoitoloita, terveysasemia, vuodeosastoja ja hoivakoteja – ollaan ajamassa eri puolilla Suomea alas. Hyvinvointialueilla on rahasta vajetta ja Orpon hallituksen linja – isot leikkaukset sosiaali- ja terveyspalveluihin – pakottaa karsimaan ja keskittämään lähipalveluja.
Suomalaisten lähipalvelut pitää pelastaa. Se on tämän välikysymyksen tärkein tavoite. Lähipalvelujen turvaaminen on kestävää politiikkaa myös ihmisten hyvinvoinnin ja talouden kannalta.
Väestön ikääntyminen ja palvelutarpeiden kasvu on lisännyt painetta sosiaali- ja terveyspalveluihin jo pitkään. Siksi uudistaminen on ollut välttämätöntä. Jokainen eduskuntapuolue on vuodesta 2015 alkaen vuorollaan hyväksynyt hallitusvastuussa ollessaan sote-uudistuksen perusperiaatteen koota sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut yhden päätöksentekijän vastuulle kuntaa suuremmille itsehallinnollisille alueille. Kaikki me päättäjät olemme ymmärtäneet, että hallinnon ja lainsäädännön muutos on vasta kivijalka, joka on pohjana varsinaiselle uudistamistyölle. Sen päämääränä on saavutettavat oikea-aikaiset ja laadukkaat palvelut.
Jopa neljä eduskuntavaalikautta kestäneiden lukuisten yritysten jälkeen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta koskeva lainsäädäntö hyväksyttiin eduskunnassa viime vaalikaudella. Palvelut siirtyivät kuntien vastuulta hyvinvointialueille vuoden 2023 alusta. Uudet vastuutahot, hyvinvointialueet, ovat nyt siis olleet toiminnassa yhdeksän kuukautta.
Uudistuksen toimeenpanovaihe on historiallisen suuri, työläs ja se vie vielä vuosia. Ihmisten tarvitsemien sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaamisen kannalta on olennaisen tärkeää, että valtiovalta hallituspohjasta riippumatta toimii hyvinvointialueiden tukena yli vaalikausien sekä ottaa huomioon niiden toimintaympäristössä tapahtuvat ennakoimattomat muutokset.
Keskustan mielestä sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden ja toimintatapojen uudistaminen on välttämätöntä, jotta palveluiden saatavuus paranisi ja kustannusten kasvu hidastuisi. Jaamme hallituksen näkemyksen julkisen talouden sopeuttamistarpeesta, mutta emme kaikista säästökohteista. Säästöjä on aina tehtävä huolellisesti vaikutusarvioita punniten.
Sote-uudistuksen ytimessä on vahvistaa sairauksien ennaltaehkäisyä ja perustason sosiaali- ja terveyspalveluja, jotta kasvupaineet kalliimmissa erikoissairaanhoidon kustannuksissa saataisiin hallintaan. Olennaisen tärkeää on myös vahvistaa hoidon jatkuvuutta erityisesti paljon palveluja tarvitsevilla ihmisillä. Siis sitä, että tutuksi tulevat ammattilaiset ottavat vastuun ihmisen hoidosta ja tieto kulkee hoitavalta taholta toiselle sujuvasti. Oleellista on myös onnistua palveluiden yhteensovittamisessa sosiaali- ja terveyspuolen välillä ja nähdä ihminen kokonaisuutena.
Uudistuksen painopisteen tulee siis olla ihmisessä sekä hänen tarvitsemiensa sote-lähipalvelujen vahvistamisessa sekä terveyden edistämisessä. Tämä määrittää sote-uudistuksessa onnistumisen.
Terveydenhuollon henkilöstöpula on pahentunut. Edellinen hallitus käynnisti sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden turvaamiseksi toimenpideohjelman. Viime vaalikaudella lisättiin myös merkittävästi alan koulutuspaikkoja.
Työtä henkilöstöpulan ratkaisemiseksi on jatkettava. Kannatamme hallitusohjelman kirjattua lupausta valmistella sosiaalialalle ammatinharjoittamislain sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden yhteisrekisteröintiä ja valvontaa koskevia säännöksiä. Nämä on saatava ripeästi voimaan ja liikkeelle kokeilujen kautta.
Muilta osin pidämme hallituksen näkemyksiä ratkaista sote-henkilöstöpula virheellisinä. Miksi hallitus on lakkauttamassa aikuiskoulutustuen, joka tähän asti on mahdollistanut sote-alan ammattilaisille uralla etenemisen ja koulutustason nostamisen? Miksi hallitusohjelman useat kirjaukset tiukentavat työperäistä maahanmuuttoa? Kummatkaan eivät palvele ketään, vähiten hoitoa ja hoivaa tarvitsevia ihmisiä.
Sote-uudistuksesta riippumattomista syistä tilanteissa, missä sote-henkilöstöä ei ole ollut eikä avoinna olevia virkoja ole saatu täytettyä, sote-palveluita on jouduttu ostamaan pakkoraossa ostopalveluyrityksiltä jopa kolminkertaiseen hintaan. Vastavalmistunut lääkäri on voinut saada keikastaan terveyskeskukseen huomattavasti enemmän palkkaa kuin tehtävää virassa hoitanut pitkän linjan ammattilainen.
Hallituksen linja johtaa pahoinvointiin, eriarvoisuuteen ja kahtiajakoon
Jokaisen hallituksen on elettävä ajassa. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut eivät ole hallitus-oppositio-kysymys. Tärkeimpänä päämääränä on huolehtia ihmisten hyvinvoinnista ja lähipalveluista. Hallituksen vastuulla on huolehtia myös siitä, että hyvinvointialueilla on työrauha sekä uudistuksista voidaan päättää ja toteuttaa niitä hallitusti.
Orpon hallituksen hallitusohjelmassa on lukuisia kannatettavia kirjauksia, jotka parantavat toteutuessaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta. Ongelma on, että ne ovat räikeässä ristiriidassa hallitusohjelman sote-rahoituskirjausten kanssa. Myös kustannushyötyjen toteutumisen suhteen hallituksella näyttäisi olevan ylioptimistisia oletuksia, vaikka uudistusten vaikutukset alkavat näkyä vasta vuosien kuluttua.
Valtiovarainministeriö totesi aiemmin keväällä julkisen talouden meno- ja rakennekartoitusta koskevassa raportissaan seuraavaa: ”Hyvinvointialueiden rahoitusta on käytännössä mahdoton vähentää ilman tehtävien tai velvoitteiden vastaavaa keventämistä, kun otetaan huomioon rahoituksen alkuvaiheen tiukkuus ja kustannuspaineet sekä perustuslakivaliokunnan kannanotot rahoitukseen riittävyyteen liittyen. Myös rahoituksen indeksitarkistusten tekemättä jättäminen tai tekeminen osittaisina voisi vaarantaa riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.”
Tiedämme tänään, että hyvinvointialueiden kustannustaso vuonna 2023 tulee olemaan merkittävästi korkeampi kuin aikaisemmin ennakoidussa menojen perusurassa. Tämä johtuu pääasiassa ennakoimattomista muutosvaiheeseen osuneista lisäkustannuksista, kuten muun muassa koronpandemiasta kertyneestä hoitovelasta sekä Venäjän Ukrainaan kohdistuneesta hyökkäyssodasta käynnistyneestä yleisestä kustannustason noususta, tietojärjestelmien muutoskustannuksista, sosiaali- ja terveydenhuollon palkankorotuksista, kohonneista vuokrakustannuksista sekä ostopalveluiden määrästä ja nousseesta hintatasosta. Siis kustannustekijöistä, jotka eivät ole olleet hyvinvointialueiden päätösvallassa tai joita kaikkia ei ole voitu ennakoida, mutta joiden seurauksena hyvinvointialueiden alijäämien ennakoidaan olevan yhteensä jopa yli miljardi euroa.
Tästä huolimatta hallitus on toimimassa tosiasioiden ja suositusten vastaisesti. Se kirjasi ohjelmaansa hyvinvointialueiden rahoitukseen tuntuvat määrärahaleikkaukset. Hallitusohjelman liitteen mukaan vuosina 2025–2027 leikkuriin on menossa yhteensä 1 400 miljoonaa euroa, joka vastaa noin 27 000 sairaanhoitajan palkkauskustannuksia. Lisäksi hallitus on päättänyt lakkauttaa erikoissairaanhoidon erillismäärärahoituksen Savonlinnan ja Kemin sairaaloilta, joka entisestään korostaa sote-lähipalveluiden merkitystä alueilla, joissa etäisyydet ovat pitkiä ja palvelutarpeet kasvussa.
Hallitusohjelman laatimisen jälkeen on käynyt ilmi, että vuoden 2023 perusura kustannuksissa ei pidä enää paikkansa vaan se on korkeampi. Edellä mainituista hallitusohjelmaan kirjatuista yhteensä noin 1 400 miljoonan euron määrärahaleikkauksista vain vajaa kolmannes perustuisi tehtävien ja velvoitteiden keventämiseen, jos mukaan lasketaan asiakasmaksujen korotukset. Peräti kaksi kolmasosaa eli noin 900 miljoonaa euroa perustuisi toimintojen tehostamiseen.
Hallitus on ohjelmansa perusteella aikeissa vuodesta 2025 alkaen korottaa asiakasmaksuja. Lisäksi hallitus on yhtenäistämässä terveydenhuollon asiakasmaksut koko maassa, vaikka asiakasmaksulakia uudistettiin viime vaalikaudella. On riskinä, että kynnys hakeutua sote-palveluihin kasvaa koko maassa.
Muuttuneesta ja ennakoimattomasta kustannusten kasvusta huolimatta hallitus ei ole pidentämässä hyvinvointialueelle säädettyä alijäämään kahden vuoden kattamisaikaa edes määräajaksi. Uhkana on, että hyvinvointialue joutuisi yhden tilivuoden alijäämän takia niin sanottuun arviointimenettelyyn, jonka aikana siellä ei voida muun muassa tehdä uusia kauaskantoisia päätöksiä. Arviointimenettelyyn joutuminen pysäyttäisi uudistamistyön. Lyhytaikaisena ratkaisuna hyvinvointialueen päättäjät ovat joutumassa hakemaan säästöjä sote-lähipalveluista.
Tässä tilanteessa hyvinvointialueet tarvitsevat hallitukselta joustoa. Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palveluissa käynnissä ovat historiallisen suuren ja vaativan uudistuksen ensimetrit. Ohjaus ei voi silloin olla vain keskustelua euroista.
Nyt tarvitaan hyvinvointialueiden ja valtion välillä kiinteää vuorovaikutusta. Myös eri hallinnonalat on saatava tekemään tiiviimmin yhteistyötä. Kustannusvaikutuksen läpinäkyvyyden parantamiseksi esimerkiksi Kelan maksamat matkakorvaukset voitaisiin siirtää osaksi hyvinvointialueiden rahoitusta.
Hallituksen tuen puute ja tekemättömyys on johtamassa siihen, että arviointimenettelyyn joutumisen pelossa hyvinvointialueilla on painettu paniikkinappulaa ja alettu valmistelemaan säästöjä hallituksen pakottamana lyhytnäköisellä tavalla. Monilla hyvinvointialueilla säästöt näyttävät kohdentuvan perustason lähipalveluihin– juuri siihen tärkeimpään, jonka vuoksi koko uudistus alun perin tehtiin. Lähipalveluiden hallitsematon karsiminen johtaisi siihen, että koko sote-uudistuksen punainen lanka, vahvistaa perustason sote-lähipalveluja ja ehkäistä tällä erikoissairaanhoidon kustannusten jyrkkää kasvua, katkeaisi. Se kävisi inhimillisesti ja taloudellisesti hyvin kalliiksi sekä asettaisi ihmiset eriarvoiseen asemaan asuinpaikkansa perusteella.
Edellä olevan perusteella ja Suomen perustuslain 43 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan välikysymyksen:
kuinka hallitus varmistaa, että kaikki suomalaiset saavat perustuslain mukaiset sosiaali- ja terveyspalvelut tilanteessa, jossa hallitus leikkaa merkittävästi sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoituksesta,
kuinka hallitus aikoo ohjata ja kannustaa hyvinvointialueita sote-peruspalveluiden vahvistamisessa,
kuinka hallitus aikoo turvata hyvinvointialueiden riittävän rahoituksen, jotta hyvinvointialueet eivät olisi pakotettuja säästämään sote-lähipalveluista,
kuinka hallitus aikoo vahvistaa sote-lähipalveluita sellaisilla hyvinvointialueilla, joissa hallitus on päättänyt lakkauttaa erikoissairaanhoidon erillismäärärahoituksen,
onko hallitus aikeissa antaa hyvinvointialueille joustoa alijäämän kattamisaikaan, jotta ns. arviointimenettelyn pelossa ne eivät olisi pakotettuja hakemaan säästöjä sote-lähipalveluista,
kuinka hallitus varmistaa, että hallitusohjelmaan kirjatun asiakasmaksukorotuksen jälkeen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ovat turvatut myös pienituloisille?
aikooko hallitus siirtää matkakustannusten korvaukset Kelalta hyvinvointialueiden vastuulle?
miten ja milloin hallitus aikoo toteuttaa ammatinharjoittajamallin,
mitä hallitus aikoo tehdä kohtuuttomasti kasvaville vuokratyövoimakustannuksille ja
kuinka hallitus aikoo turvata jatkossa ammattitaitoisten sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden saatavuuden?
Helsingissä 28.09.2023
Annika Saarikko / kesk.
