Julkaistu Pohjalaisessa 27.2.2016
Muutoksen tuulet puhaltavat vauhdikkaasti myös koulutuksessa. Tasapainoilemme toisaalta työelämän tarpeiden ja toisaalta kasvavan työttömyyden välillä. Parhaillaan käynnissä olevat digitalisaatio ja robotisaatio muuttavat yhä kiihtyvällä tahdilla työtä ja organisaatioiden prosesseja. Koulutuksen täytyisi osata vastata näihin työelämän tarpeisiin. Ammattien tulisi kehittyä samaan tahtiin kuin työn muutokset edellyttävät. Työelämän muutostarpeet haastavat niin aikuisten osaamisen kehittämisen kuin koulutusvalintoja tekevät nuoretkin.
Hallitusohjelman yksi kärkihanke on toisen asteen ammatillisen koulutuksen reformi. Uudistus on välttämätön paitsi muuttuvien tarpeiden myös rakenteiden ja rahoituksen vuoksi. On selvä, että nykyisillä rakenteilla koulutuksen laatu ja tarjonta lopulta heikkenevät.
Tiivis yhteistyö sekä työelämän että eri oppilaitosten ja koulutusasteiden välillä on välttämätöntä. Oli varsin hieno esimerkki kuulla, miten Seinäjoen ammattikorkeakoulu pyrkii muokkaamaan tradenomitutkinnon sisältöjä siten, että siirtyminen Vaasan yliopiston kauppatieteiden maisteriohjelmiin on jouhevampaa.
Näiden valtavien uudistusten ja muutosten edessä on myös laajemmin huolehdittava siitä, että koulutuksen kärkimaan maine suomalaisesta koulutuksen laadusta ja tasa-arvoisesta saatavuudesta eivät kärsi. Nyt onkin tärkeää, että muutoksen keskiöön asetetaan opiskelija. Opiskelija, jolla on halu oppia uutta.
Valitettavasti hallitusohjelmaan on jouduttu kirjaamaan korkeakouluopiskelijoiden opintotukimenoihin 150 miljoonan euron leikkaukset. Opintolainan käyttö opintojen rahoituksessa tulee lisääntymään. On kuitenkin täysin ymmärrettävää, että kaikki eivät halua rahoittaa opintojaan lainarahalla. Työssäkäynti helpottaa opiskelijan toimeentuloa, mutta toisaalta opiskeluaika voi pidentyä. Kaikilla ei myöskään ole yhtäläisiä mahdollisuuksia työskennellä opintojen ohessa.
Opintotukijärjestelmän tulee aina turvata mahdollisuus päätoimiseen opiskeluun opiskelijan taustoista ja muusta varallisuudesta riippumatta, ja toisaalta kannustaa ripeään valmistumiseen. Lisäksi toisen ja korkea-asteen opiskelijoille oikeudenmukaisempi ratkaisu olisi, että opintotuen asumislisän sijaan asumista tuettaisiin yleisen asumistuen kautta.
Yleiseen asumistukeen siirtyminen parantaisi pienituloisimpien sekä itsenäisesti asuvien toisen asteen opiskelijoiden asemaa. Parhaissa tapauksissa opiskelijan saama tuki voisi jopa kaksinkertaistua.
Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että yleisen asumistuen kautta tukea saisivat juuri ne opiskelijat, jotka sitä eniten tarvitsevat ja huomioisi paremmin ihmisten muuttuvat elämäntilanteet. Erityisesti asumisen kallistuminen sekä hintaerot kohtelevat opiskelijoita eriarvoisella tavalla.
Opintotuen rajaamiset ja muutokset on toteutettava aina sillä tavalla, että koskaan ei saa olla liian matalaa mökkiä tai pientä lähiötä, josta ponnistaa koulutukseen. Se on luovuttamaton osa keskustalaista sivistysaatetta.