Antti Kurvinen

Onko aivan sama mitä Vaasassa syödään?

Jaa tämä ystävällesi

Julkaistu Pohjalaisessa 18.6.2016

Otsikon kysymys on kesän alkaessa aiheellinen niin vaasalaisille kuin meille muillekin. Onko sillä väliä, mitä ja missä tuotettua ruokaa työnnämme grillin ritilälle ja kaadamme lasiin? Onko ruokailu vain tankkaus, jossa siirretään energiaa?

Vai voisiko sillä olla isompi merkitys; merkitys luonnon ja ympäristön tilalle, merkitystä oman maakunnan ja maan työllisyydelle ja yrittäjyydelle tai eläinten hyvinvoinnille.

Kuntien päätöksillä ja kuluttajien valinnoilla on suora yhteys siihen, syödäänkö Suomessa lähiä ja luomua vai antibiooteilla kasvatettua ulkomaista tehotavaraa.

Tällä viikolla eduskunnassa käytiin kevätkauden viimeinen välikysymyskeskustelu ja äänestys. Oppositio vaati hallitusta – ihan perustellusti – tilille maatalouden kriisistä.

Eduskunnan keskustelu oli monella tavalla historiallista. Kaikki puolueet tunnustivat suomalaisen maatalouden merkityksen ja kantoivat huolta siitä, miten suomalainen viljelijä voi.

Suomen poliittisessa historiassa maatalous on ollut lyömäase läpi aikojen. Toisin kuin useimmissa maailman maissa, Suomessa omaa ruoantuotantoa ei ole nähty kansallisena kilpailu- ja turvallisuuskysymyksenä. Pikemmin se on nähty vastakkainasettelun lähtökohtana.

Tien auki asenteen muutokselle toi EU-jäsenyys. Maatalouden edistäminen ja tukeminen eivät enää ole Suomen käsissä, vaan osa unionin toimivaltaa. Jokainen maataloudelle ja maaseudun kehittämiseen maksettava sentti on palautusta Suomelle meidän varsin isosta jäsenmaksustamme Brysseliin.

Se raha ei katoa peltoon, vaan lähtee kiertoon logistiikkaan, teollisuuteen ja palveluihin. Maatalouden kysymys on kansantalouden kysymys.

Maatalous on todennäköisesti pahimmassa kriisissä 20 vuoteen. On riski, että Suomen elintarviketuotanto romahtaa täysin ja omavaraisuutemme sukeltaa.

Pirullinen kriisi ei ole Suomen oma. Koko Euroopan maatalous on ongelmissa. Taustalla ovat kansainvälinen ylituotanto ja Venäjän pakotteet. Suomessa ”tautia” pahentavat tukien maksatuksen ongelmat ja kansallinen byrokratia.

Tässä kansainvälisessä kriisissä pitää saada EU:lta oikeita aputoimia. Kuitenkin myös Suomessa pitää toimia itse. Tilojen maksuvalmiutta pitää parantaa erilaisilla hätälainoilla ja -takauksilla ja kohdentaa kriisitoimia velkaisille tiloille, jotka juuri ovat investoineet.

Myös maatilojen kiinteistöveron kohtuullistaminen on avoimesti selvitettävä.

Suomen maatalouden ja elintarviketeollisuuden tulevaisuus on viennissä ja uusissa puhtaissa tuotteissa. Nyhtökaura ja kyröläinen viski ovat oiva esimerkki polusta, jolla maaseudun yrittäjyys selviytyy.

Suomen ruokamarkkinat on saatava reiluiksi. Kouluissa ei voi lapsille syöttää broileria, joka ei täytä suomalaisen tuotannon eettisiä velvoitteita. Tämä täytyy hoitaa kilpailu- ja hankintalainsäädännössä.

Puhtaan ja eettisen ruoan haaste ovat tulevat mahdolliset vapaakaupan laajennukset.

Mahdollisessa ns. TTIP-sopimuksessa EU:n ja USA:n välillä on huomioitava mahdollisuus ylläpitää eurooppalaisia ruoan laadun kriteerejä.

ANTTI KURVINEN (kesk.)
kansanedustaja
Kauhava

Jaa tämä ystävällesi