Julkaistu Ilkassa 21.9.2017
Euroopan parlamentti hyväksyi viime viikolla Suomen ajaman kannan kestävästä metsänhoidosta ja hiilinieluista. Parlamentti haluaa, että metsätalouden ja -teollisuuden laajuutta ei laskennallisesti sidottaisi missään jäsenmaassa pelkästään historiaan. Yhteinen tahto on nyt, että metsien hakkuiden sallitun määrän ratkaisee vuotuinen kasvu. Hakkuita voidaan lisätä, kunhan hiilinielut eivät pienene.
Tämä erävoitto oli erittäin tärkeä Suomen biotalouden kannalta. Parlamentin kanta on vahvasti linjassa Pariisin ilmastosopimuksen kanssa. Se kannustaa kasvattamaan metsäalaa ja metsien kestävään hoitoon. Hyvin hoidetut metsät ovat jatkossakin tärkeä osa ilmastonmuutoksen vastaista työtä.
Äänestystulos osoitti, että Suomen kova työ tuottaa tulosta. Sipilän hallituksen ministerit ovat aktiivisesti tuoneet esiin Suomen kantaa. Tämä pitkäjänteinen vaikuttaminen palkittiin tällä erää. Keskustalaiset valtioneuvoston jäsenet ovat olleet pääroolissa. Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen on paiskinut hartiavoimin töitä ja saanut vahvaa tukea Juha Sipilältä ja maa- ja metsätalousministeri Jari Lepältä.
Tärkeässä roolissa ovat olleet myös europarlamentaarikkomme Hannu Takkula ja Anneli Jäätteenmäki sekä monet muut Suomen mepit, erityisesti RKP:n Nils Torvalds. Valitettavasti osa suomalaisista mepeistä äänesti vastoin Suomen kantaa. Heidi Hautalan (vihr.) ja Merja Kyllönen (vas.) kannat ovat selitettävissä punavihreästä äärimmäisestä ympäristöpolitiikasta. Sen sijaan Kokoomuksen Sirpa Pietikäisen ja Perussuomalaisten Pirkko Ruohonen-Lernerin linjaa on vaikea ymmärtää. Suomen edun vastainen metsälinja hämmentää varmasti Kokoomuksen ja PS:n äänestäjiä.
Toisenlainen äänestystulos olisi vaikeuttanut Suomen asemaa. Metsien lisähyödyntäminen olisi laskettu päästöksi. Todellisuudessa metsät kasvavat ja metsät ovat hiilinieluja eivätkä päästölähteitä. Reunaehdot ovat kuitenkin selvät: metsien tulee olla kokonaisuudessaan hiilinielu jatkossakin ja Suomen tulee asettaa tavoite hiilineutraaliudesta. Näin tullaan kaikissa oloissa toimimaan.
Suomi on halunnut katsoa pidemmälle. Pariisin sopimuksessa edellytetään, että globaalisti hiilipäästöt ja hiilinielut tulisivat olla tasapainossa aivan viimeistään vuoteen 2100 mennessä. Suomi tavoittelee jo vuoteen 2045 mennessä sitä, että Suomessa ei aiheutettaisi lainkaan päästöjä yli sen mitä Suomen metsät eivät voi vuosittain sitoa. Suomesta on siis mahdollista saada hiilineutraali vuoteen 2045. Tällaisia tavoitteita voivat asettaa lähinnä Suomentyyppiset metsiänsä hoitaneet eikä niitä hävittäneet maat.
Parlamentin kanta ei ole EU:n lopullinen näkemys asiasta. Seuraava etappi on ympäristöministerien neuvosto, johon puheenjohtajamaa Viro pyrkii tuomaan kompromissiesityksen lokakuussa. Sen tueksi tarvittaisiin laaja jäsenmaiden tuki. Toivottavasti EU:sta saadaan lopulta sellainen ratkaisu, että se kannustaa myös vähämetsäisiä maita uudelleen metsitykseen ja siten hiilinielujen kasvattamiseen.