Eduskuntatyö Helsingissä käynnistyi kunnolla keskiviikkona valtiopäivien avajaisilla. Torstaina on puolestaan luvassa vuoden ensimmäinen suullinen kyselytunti.
Tulevasta keväästä on povattu historiallisestikin haastavaa aikaa, kun pöydällä on samaan aikaan hyvin isoja ja merkittäviä kokonaisuuksia päätettävänä. Akuutisti työmarkkinatilanteemme kaipaa paikallista sopimista. Koko Suomen kilpailukyvyn kannalta olisikin nyt hyvin tärkeä saada lopultakin paljon puhuttu yhteiskuntasopimus aikaan.
Valtiopäivien avajaiset 3.2. olivat vaikuttava tapahtuma. Itselleni nämä ovat toiset valtiopäivät ja ensimmäiset täydet. Päivä käynnistyi jumalanpalveluksella Helsingin Tuomiokirkossa, jossa käynnistyy avajaisten jälkeen vesivahinkoremontti. Ekumeenisessa jumalanpalveluksessa saarnan piti Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen. Vaikuttavassa, kannanottoja ja huumoriakin sisältäneessä saarnassaan Jolkkonen muistutti, että levottomina murrosaikoina perinteisiä organisaatioita tarvitaan. Henkilöiden, jotka ovat saaneet palvelutehtävän johtaa ja käyttää valtaa, pitää pyytää viisautta työhönsä Korkeammalta.
Varsinainen avajaistilaisuus järjestettiin Finlandia-talolla. Tasavallan presidentti Niinistö piti mielestäni erittäin hyvän puheen avajaisissa. Mediassa puhetta on tulkittu minusta väärin. Niinistö korosti, että emme voi eurooppalaisina ja suomalaisina auttaa kaikkia parempaa elämää mantereeltamme etsiviä. Jos yritämme auttaa kaikkia, emme pysty auttamaan ketään. Ja ennen kaikkea emme pysty auttamaan todella hätää kärsiviä sodan ja vainon kohteena olevia. Niinistö taitavasti kehotti meitä lopettamaan toistemme haukkumisen ”suvaitsevaisiksi” ja ”suvaitsemattomiksi”. Presidentti ilmaisi tukensa ponnisteluille saada Suomessa aikaan laaja talous- ja työmarkkinasopu taloutemme pohjan korjaamiseksi. Illalla nautimme Espoon Tapiolan musiikkilukiolaisten kuorokonsertista.
Pidän tärkeänä sitä, että välillä elämässä ja politiikassa palataan perusasioiden äärelle. Yhteisten asioiden hoitaminen ja vakiintuneista suomalaisen demokratian instituutioista huolehtiminen viime kädessä takaavat itsenäisyytemme ja hyvinvointimme pohjan. Meistä jokaisen joka toimii elämässä vastuuasemassa – vaikkapa työpaikalla esimiehenä tai harrastusporukan vetäjänä – on hyvä muistaa, että olemme saaneet palvelutehtävän lähimmäisiämme kohtaan.