Julkaistu Suomenmaassa 21.4.2017
Kuntavaalit aloittivat viisien vaalien potpurin, joka päättyy kesän 2019 eurovaaleihin. Keskusta on edelleen vahvin kuntapuolue muun muassa valtuutettujen määrän perusteella. Kuitenkin valtakunnallinen kannatus 17,5 prosentilla on heikko. Monesta ehdokkaasta ja järjestöihmisestä tuntuu varmasti nyt tyhjältä ja pahalta.
Kiertäessäni tilaisuuksissa ympäri Suomea näin, kuinka ehdokkaat ja tukiryhmät tekivät väsymätöntä vaalityötä. Silmiinpistävää oli, että aiempaa useammilla oli omia esitteitä, sosiaalisen median sivuja, ja materiaalien ilme oli yhdenmukainen. Kentän terhakkuudesta tappio ei johtunut.
Pika-analyysissä voi esiin ottaa kaksi päävirtaa: protestin ja poliittisen kentän muuttumisen. Aivan varmasti tulokseemme vaikutti hallituspolitiikka. Säästöistä ja välttämättömästä talouskurista ei kansa palkitse; se on politiikan laki. Kuitenkin toivoisin sosiaalisuuden ja sivistyksen näkyvän jatkossa enemmän painotuksissa. Suomi ei pysy kehityksen kelkassa ilman uudistuksia, mutta miten osaisimme paremmin poimia niistä sen, mikä hyödyttää eniten ongelmien keskellä painivia suomalaisia?
Osin tappiomme johtuu siitä, että emme ole täysin ymmärtäneet länsimaiden poliittisen kulttuurin muutosta. USA sai presidentikseen epäsovinnaisen tositelevisiotähden. Oikeistopopulistit ja vihreät ovat nostaneet kannatustaan. Ranskan presidentinvaalien ennakkosuosikit ovat perinteisten puolueiden ulkopuolelta tulevat Macron ja Le Pen.
Maakuntien Suomessa keskustan markkinoille on tullut uusia kilpailijoita vanhojen vainolaisten rinnalle. Perussuomalaisissa on monia, jotka sanovat olevansa maalaisliittolaisia eikä ole tavatonta tavata Santeri Alkiota siteeraavaa vihreää.
Vakava paikka on asemamme Tampereen eteläpuolella. Keskusta ei kykene olemaan tulevaisuudessa pääministeripuolue, jos kannatuksemme on Etelä-Suomessa muutaman prosentin tasolla. Maaseudun asioiden hoitaminen edellyttää tukea politiikallemme myös isoista kaupungeista. Pienpuolue ei pysty puolustamaan kotimaista ruokaa eikä alueellista tasa-arvoa.
Maakuntavaalien valmistelut on aloitettava heti. Jokaiseen maakuntaan tarvitaan parhaat voimat ehdolle. Kursailuun tai taktikointiin ei ehdokasasettelussa ole varaa. Keskustan on uskallettava puhua myös meille vieraammista ja kiusallisista kysymyksistä, kuten luonnonsuojelusta ja maahanmuutosta. Maatalouspolitiikka on tulkattava ruokapolitiikaksi: emme pystyneet kertomaan helsinkiläisille, että suomalaisen ruoantuotannon lopettaminen tarkoittaa brasilialaista mätälihaa kouluihin.
Maakuntavaaleissa keskustan tulee näyttää myös enemmän arvopohjaiselta kansanliikkeeltä kuin valtion osakeyhtiöltä. Sanomamme pitää olla aatteellinen, muttei liturginen. Viestimme on oltava suoraa suomea, muttei törkyä. On syytä miettiä, onko keskustalla kunnossa paikallisesti ja valtakunnallisesti ehdokkaiden henkilöbrändi, puolueen poliittinen linja ja järjestötyön tila. Näiden mukana nousemme tai kaadumme niin maakunta- kuin eduskuntavaaleissa.