Vaalit ovat ohi, valmis­tau­tukaa vaaleihin

Julkaistu Suomenmaassa 21.4.2017

Kuntavaalit aloittivat viisien vaalien potpurin, joka päättyy kesän 2019 eurovaaleihin. Keskusta on edelleen vahvin kuntapuolue muun muassa valtuu­tet­tujen määrän perusteella. Kuitenkin valta­kun­nal­linen kannatus 17,5 prosentilla on heikko. Monesta ehdokkaasta ja järjes­töih­mi­sestä tuntuu varmasti nyt tyhjältä ja pahalta.

Kiertäessäni tilai­suuk­sissa ympäri Suomea näin, kuinka ehdokkaat ja tukiryhmät tekivät väsymätöntä vaalityötä. Silmiin­pis­tävää oli, että aiempaa useammilla oli omia esitteitä, sosiaalisen median sivuja, ja materiaalien ilme oli yhdenmukainen. Kentän terhak­kuu­desta tappio ei johtunut.

Pika-analyysissä voi esiin ottaa kaksi päävirtaa: protestin ja poliittisen kentän muuttumisen. Aivan varmasti tulokseemme vaikutti halli­tus­po­li­tiikka. Säästöistä ja vält­tä­mät­tö­mästä talouskurista ei kansa palkitse; se on politiikan laki. Kuitenkin toivoisin sosi­aa­li­suuden ja sivistyksen näkyvän jatkossa enemmän painotuksissa. Suomi ei pysy kehityksen kelkassa ilman uudistuksia, mutta miten osaisimme paremmin poimia niistä sen, mikä hyödyttää eniten ongelmien keskellä painivia suomalaisia?

Osin tappiomme johtuu siitä, että emme ole täysin ymmärtäneet länsimaiden poliittisen kulttuurin muutosta. USA sai presi­den­tik­seen epäso­vin­naisen tosi­te­le­vi­si­o­tähden. Oikeis­to­po­pu­listit ja vihreät ovat nostaneet kannatustaan. Ranskan presi­den­tin­vaa­lien ennak­ko­suo­sikit ovat perinteisten puolueiden ulkopuolelta tulevat Macron ja Le Pen.

Maakuntien Suomessa keskustan markkinoille on tullut uusia kilpailijoita vanhojen vainolaisten rinnalle. Perus­suo­ma­lai­sissa on monia, jotka sanovat olevansa maalais­liit­to­laisia eikä ole tavatonta tavata Santeri Alkiota siteeraavaa vihreää.

Vakava paikka on asemamme Tampereen eteläpuolella. Keskusta ei kykene olemaan tule­vai­suu­dessa päämi­nis­te­ri­puolue, jos kannatuksemme on Etelä-Suomessa muutaman prosentin tasolla. Maaseudun asioiden hoitaminen edellyttää tukea poli­tii­kal­lemme myös isoista kaupungeista. Pienpuolue ei pysty puolustamaan kotimaista ruokaa eikä alueellista tasa-arvoa.

Maakun­ta­vaa­lien valmistelut on aloitettava heti. Jokaiseen maakuntaan tarvitaan parhaat voimat ehdolle. Kursailuun tai taktikointiin ei ehdo­ka­sa­set­te­lussa ole varaa. Keskustan on uskallettava puhua myös meille vieraammista ja kiusallisista kysymyksistä, kuten luon­non­suo­je­lusta ja maahan­muu­tosta. Maata­lous­po­li­tiikka on tulkattava ruoka­po­li­tii­kaksi: emme pystyneet kertomaan helsin­ki­läi­sille, että suomalaisen ruoan­tuo­tannon lopettaminen tarkoittaa brasi­li­a­laista mätälihaa kouluihin.

Maakun­ta­vaa­leissa keskustan tulee näyttää myös enemmän arvo­poh­jai­selta kansan­liik­keeltä kuin valtion osakeyhtiöltä. Sanomamme pitää olla aatteellinen, muttei liturginen. Viestimme on oltava suoraa suomea, muttei törkyä. On syytä miettiä, onko keskustalla kunnossa paikallisesti ja valta­kun­nal­li­sesti ehdokkaiden henkilöbrändi, puolueen poliittinen linja ja järjestötyön tila. Näiden mukana nousemme tai kaadumme niin maakunta- kuin edus­kun­ta­vaa­leissa.

Lisää samasta aiheesta