Antti Kurvinen

Superviikonvaihde Seinäjoella ja muualla

Jaa tämä ystävällesi

Julkaistu Ilkassa 3.6.2016 (katso lehtileike täältä)

Viikon päästä käynnistyy neljä puoluekokousta, suurin Seinäjoella.

Vihreät pitivät jo omansa. Siellä on uho päällä. Tavoitteena on ensin Helsingin pormestarin ja sitten Suomen pääministerin paikka.

Edellinen on mahdollinenkin, ellei kokoomus saa uutta puhtia ennen kuntavaaleja.

RKP valitsee Helsingissä Anna-Maja Henrikssonin, kielivähemmistön etuoikeuksien pätevän puolustajan.

Olipa siunattu asia, että Sipilä pani RKP:n jäähylle. Vaasalaisraivo ensin maakuntien määrästä ja nyt laajan päivystyksen sairaaloista todistaa, että hallituksessa RKP olisi juonitellut molemmat Vaasaan hyväksi.

Etelä-Pohjanmaata olisi taannutettu takaisin rannikon takamaaksi.
Kommunistien perillisten kokous on Oulussa. Seuraapa Arhinmäkeä kuka tahansa, vasemmistoliitto kulkee kohti marginalisoitumista. Vihreät voittavat sen piiperryksessä ja demarit ay-änkyryydessä. Ilman Neuvostoliittoa ei SDP:n vasemmalla puolella ole Suomessa elintilaa.

Valituksi tulee vuolassanainen Li Andersson, jota media on pitänyt massiivisesti esillä monta vuotta.

Li on kuin vasemmiston Stubb. Häntäkin media ihasteli, kunnes alkoi kiinnittää huomiota substanssipuoleen.

Kokoomuksen Lappeenrannan kokous kiinnostaa eniten.

Stubbia on lyöty lujaa. Orpo sanoo, että Stubbin kokoomus on etäinen ja kova, tavoitteet hukassa eikä puoluetta kahteen vuoteen johdettu ollenkaan.

Vielä rajummin tykitti Jan Vapaavuori: kokoomuksesta on tullut sekava, epäyhtenäinen ja linjaton. Ei linjaa ole Orpollakaan, mutta kun tosioikeistolaisella Lepomäellä ei ole mahdollisuuksia, Orpo saa kelvata.
Orpoa kannattaa kansanedustajien suuri enemmistö ja muu eliittiväki, ihan ylintä myöten. Puhelinrumba ei jaksa pelastaa Stubbia. Murskaava imagogallupkin tuli pahimpaan aikaan.

Johtajavaihdosta seuraa ministerikierrätys. Stubb lähimpineen saa antaa tilaa orpolaisille. Opetusministeriö sopisi oivallisesti Seinäjoen Paulalle.

Keskusta ei Seinäjoella tarjoa isompaa dramatiikkaa. Sipilä on pärjännyt pääministerinä hyvin, yhteiskuntasopimus näyttää ontuvan maaliin, puolueen kokonaisimago on noussut kansan mielissä parhaaksi ja kannatuskin kestänyt vakaana. Ei silloin johtajaa vaihdeta.

Huomio kiinnittyy Matti Vanhaseen.

En minä eikä moni muukaan ymmärrä, miksi presidenttiehdokas asetetaan jo nyt. Kun Niinistö ilmeisesti haluaa jatkaa, hänet myös valitaan.

Asetelma muistuttaa vuotta 1950. Kekkonen änkesi ehdolle, vaikka Paasikiven valinta oli varma eivätkä omatkaan innostuneet. Tulos oli huononpuoleinen, kolmas eli viimeinen sija.

Vuoden 1956 voittoon ”amerikkalainen” kampanjointi kuitenkin saattoi vaikuttaa.

Sitä kai ajatellaan nytkin. Mutta onko keskustan uskottavin ehdokas 2024 Vanhanen?

Lopuksi: Kurvista kannattaa kannattaa. Tavallisin tie valtioneuvostoon kulkee puheenjohtajiston kautta. Älköön yksikään eteläpohjalainen mandaatti jääkö käyttämättä!

Kari Hokkanen
Kirjoittaja on professori ja Ilkan entinen päätoimittaja.

 

Jaa tämä ystävällesi