Julkaistu Suomenmaassa 5.1.2018
100-vuotiasta Suomea on nyt juhlittu vuosi näyttävästi eri tilaisuuksissa. Hyvinvointimaan menestystä mitataan sillä, miten kohtelemme kaikkein heikoimpia. Keskusta on yli satakymmenvuotisen historiansa aikana aina kantanut vastuuta ihmisten mahdollisuuksien tasa-arvosta ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevista.
Sipilän hallitus ei ole säästänyt tämän vaalikauden aikana kuntien valtinosuuksista. Tämä olisi pois ihmisten peruspalveluista eli päiväkodeista, kouluista, terveyskeskuksista ja vanhustenhoidosta.
Talouden kuntoon laittaminen on kuitenkin edellyttänyt vaikeita säästöjä ja tavallisten ihmisten joustamista. Säästöistä ja talouden tervehdyttämisestä keskusteltaessa on muistettava aina se, että julkisen sektorin pärjääminen tai ongelmat heijastuvat aina kaikkein köyhimpien ihmisten elämään. Rikkaat eivät periaatteessa tarvitse hyvinvointiyhteiskuntaa mihinkään. Terve valtiontalous on heikommassa asemassa olevan ihmisen turva.
Mitä enemmän suomalaisten keskuudessa alkaa syntyä eroja elintasossa, elämänlaadussa ja elämäntavoissa sitä enemmän se lisää sosiaalista etäisyyttä ihmisten välillä. Itse pidän erittäin arvokkaana ja säilyttämisen arvoisena suomalaisessa yhteiskunnassa sitä, että monia palveluita ovat käyttäneet rinta rinnan sekä varakkaat että köyhemmät ihmiset.
Se, että peruskoulussa ovat samaa luokkaa käyneet yrittäjän ja työttömän yksinhuoltajan lapset, on vahvistanut ymmärrystä erilaisista ihmisistä ja lisännyt yhteenkuuluvuuden tunnetta. Myös urheilu- ja kulttuuripalvelut kuten kuntien teatterit ja uimahallit ovat olleet yhteisiä palveluja ja paikkoja, joiden käyttäminen ja joista nauttiminen on lisännyt yhteisen ymmärryksen määrää.
2010-luvun köyhyyden taustalla on lähes poikkeuksetta muitakin ongelmia kuin pelkkä toimeentulon niukkuus: monesti päihde- ja mielenterveysongelmia tai yksinäisyyttä. Akuutit tukitoimet tulisi kohdistua näiden korjaamiseksi. Sote-uudistuksen kynnyksellä täytyy muistaa, että heikompiosaiset käyttävät runsaasti sosiaali- ja terveyspalveluita.
Tulevaisuutta rakennetaan erityisesti meidän nuoria ja lapsia varten. Heitä on tuettava, jotta vältettäisiin nyt hyvinkin tuttu köyhyyden ja pahoinvoinnin periytyminen sukupolvelta toiselle. Työnteko ja työpaikka – edes osa-aikainen tai tuettu sellainen – on kivijalka, jonka varaan parempaa tulevaisuutta ja hyvää elämää voi rakentaa.
Kun kansantaloutemme näyttää myös vuonna 2018 kasvavan ja julkinen taloutemme tervehtyä, on välttämätöntä suunnata valtion budjetin liikkumavara perusturvan parannuksiin ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien elämän helpottamiseen.
Onnistuminen hyvinvointipolitiikassa vaatii sen, että kaikki suomalaiset kokevat olevansa keskenään samassa veneessä. Vuoden 1918 surullinen perintö on, että erojen liian suuri repeytyminen ja ihmisten raju jakautuminen jyrkkiin leireihin johtaa tragedioihin.
Pidetään yhdessä huoli siitä, että samassa veneessä on tilaa kaikille. Näissä tunnelmissa haluan toivottaa hyvää alkanutta vuotta 2018.