Suomen historian iso poliittisten kiistojen aihe on ollut kamppailu ruoan tuottajien ja kuluttajien välillä. Sama vääntö on usein muuttunut kaupunkien ja maaseudun väliseksi tai keskustan ja vasemmiston väliseksi.
EU muutti tilanteen. Maatalouspolitiikka on Brysselin käsissä – hyvässä ja pahassa. Elintarvikkeiden markkinat ovat nykyään maailmanlaajuiset. Maatalouden voitot ja tappiot ovat samalla suomalaiseen teollisuuteen, logistiikkaan ja matkailuun vaikuttavia. Jakolinja on kotimainen yrittäjyys vastaan kansainvälinen massatuotanto.
Suomalaiseen lähiruokaan ja sen kasvavaan kysyntään on alettu panostaa merkittävästi viime vuosina. Etelä-Pohjanmaa on ruokamaakunta. Meillä on noin 6 600 maatilaa. Alueemme yritykset ovat antaneet tuottajille kasvot tuotteen takana. Lähiruoka antaa työtä ja toimeentuloa ja kerryttää verotuloja. Elintarvikeketjuun panostaminen on ollut maakunnassa strateginen valinta. EU:n voimassa olevan ohjelmakauden älykkään erikoistumisen alueemme ovat ruokajärjestelmät ja siihen liittyvä biotalous.
Alkutuotannon säilyminen maakunnassa varmistaa ruokaketjun muiden osien toimintoja. On keskeistä huolehtia nyt maatalouden tulevaisuutta turvaavista ratkaisuista, kuten esimerkiksi investoinneista, kannattavuudesta, maatilojen sukupolvenvaihdoksista, viljelijöiden jaksamisesta ja maatilojen yhteistoiminnan ja tilusrakenteen kehittämisestä. Erityislaatuista on, että maakunnassamme lähiruokaa pystytään tuottamaan suurillakin volyymeilla, jota riittää myös vientituotteeksi asti. Voidaan puhua aidosti ja ylpeästi eteläpohjalaisesta edistyksellisestä ruokatuotannosta.
Ruoka on maakunnallemme jatkossakin mahdollisuus, johon on syytä tarttua. Visioiden toteutumiseksi ovat viljelijöiden tämän hetkiset murheet, kuten sateiden aiheuttamat satotappiot ja rajoittava byrokratia, laitettava järjestykseen. Keskeisessä roolissa on jakeluketjuun panostaminen: nopea reitti parantaa usein myös ruokaturvallisuutta, kun se helpottaa jäljitettävyyden, alkuperän ja merkintöjen valvontaa.
Itse lähiruoan määritelmästä on myös käyty omat vääntönsä. Tarkkaa määrittelyä merkittävämpää on kuitenkin pohtia lähiruoan tuomaa taloudellista kilpailukykyä ja vetovoimaa alueelle. Kansainvälisesti katsottuna kaikki suomalaiset elintarvikkeet ovat itse asiassa lähiruokaa tai ”puhdasta pohjoista eksoottista ruokaa”.
EU ja USA käyvät vapaakauppaneuvotteluja (ns. TTIP-sopimus). Suomi vientimaana voi hyötyä valtavasti paremmin avautuvista Amerikan markkinoista. Kuitenkin suurena vaarana uudessa sopimuksessa on Eurooppaan vyöryvät amerikkalaisen tehoruoan massat. EU:n ja Suomen hallituksen on huolehdittava, ettei lähiruokamme olemassa olon edellytyksiä tärvellä sinisilmäisellä sopimuksella.
Viime kädessä suomalaisen maatalouden tulevaisuuden ratkaisee jokainen meistä kaupan hyllyn edessä. Kysynkin Sinulta: oletko valmis maksamaan 50 senttiä enemmän tuotteesta, joka pitää työpaikkoja Etelä-Pohjanmaalla?
Antti Kurvinen
Kansanedustaja (kesk.)
Kauhava