Näin vuoden vaihtuessa usein mietitään, mitä mennyt vuosi on pitänyt sisällään. Omalla kohdallani huhtikuun lopussa tuli suuri muutos, kun minut nimitettiin maa- ja metsätalousministeriksi.
Maa- ja metsätalouden ministerisalkku on nyt ollut kädessäni kahdeksan kuukautta. Tämä aika on ollut historiallista ja arvokasta. Edellisen kerran maatalousministerin salkku on ollut eteläpohjalaisella Toivo Antilalla vuosina 1959-61. Tämä tehtävä on ollut minulle suuri kunnia.
Ajat ovat olleet erityisen haastavat toimia ruokaministerinä eikä minulla ole ollut harhakuvitelmia siitä, millainen maatalouden tilanne on. Tilanne on vakava. Maataloudessa on käsillä vaikea kustannuskriisi. Viljelijät ja alkutuottajat ovat pahan ahdingon keskellä. Suurimpana haasteena ovat energian ja lannoitteiden hinnannousu. Toisaalta tuotteista saatava tuottajahinta ei välttämättä kata kuluja saati tuo tekijälleen palkkaa tehdystä työstä. Hallitus tunnisti maatalouden akuutin tilanteen jo varhaisessa vaiheessa viime keväänä, ja Suomi oli ensimmäisiä EU-maita, jotka suuntasivat mittavan tuen monella eri välineellä maataloudelle ruokaturvan ja huoltovarmuuden takaamiseksi. Tällä hetkellä hallitus valmistelee maataloudelle erillisen tuen helpottamaan muun muassa kohonneita sähkökustannuksia.
Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on pysäyttänyt koko maailman. Se on herättänyt ihmiset huolehtimaan myös omasta turvallisuudesta ja huoltovarmuudesta. Kotimainen ruoantuotanto on koko Suomen huoltovarmuudelle ja kokonaisturvallisuudelle äärimmäisen tärkeää.
Maa- ja metsätalousministeriössä kahdeksan kuukauden aikana vauhti on vain kiihtynyt. Tänä aikana on saatu sinetöityä isoja asiakokonaisuuksia. On ollut paljon EU-asioita, kansainvälisiä tapahtumia ja neuvotteluita. Suomalaista metsää on puolustettu EU-pöydissä ja opetettu suomalaisen metsänhoidon perusteita EU-kollegoille. Lukuisten tapaamisten lisäksi yksi konkreettinen osoitus vaikuttamistyöstä on ollut For Forest-ryhmän perustaminen yhdessä Ruotsin, Itävallan ja Slovenian kanssa. Myös Suomen kansallinen CAP-ohjelma alkavalle EU:n ohjelmakaudelle on saatu valmiiksi. Uudella CAP-rahoituskaudella varoja kohdennetaan muun muassa maatilojen kilpailukyvyn kehittämiseen, tuotannon nykyaikaistamiseen, ympäristön tilan ja kestävän tuotantotavan parantamiseen sekä uusiutuvaan energiaan.
Paljon puhuttanut ruoan hinta ja ruokamarkkinan tilanne on vaatinut myös poliittisia toimia ja niitä on tehty. Viimeisimpänä esittelin joulukuun alussa hallituksen esityksen uudesta elintarvikemarkkinalaista. Lain tarkoituksena on turvata elintarvikeketjun heikoimmassa asemassa olevia toimijoita. Keskeiset ehdotukset koskevat sallitun maksuajan lyhentämistä, myymättä jääneiden tuotteiden palautuksia sekä elintarvikemarkkinavaltuutetun tehtäviä.
Ministerikauteeni on mahtunut myös vääntöjä metsäpolitiikasta ja ennallistamisasetuksesta sekä hiilinieluista. Oma linjani on, että myös vaikeista asioista pitää kertoa avoimesti ja rehellisesti. Päättäjän pitää uskaltaa perustella myös ikävät ratkaisut. Priorisointia ja arvovalintoja täytyy poliitikon osata tehdä.
Etelä-Pohjanmaa on ruokamaakunta, ja siksi onkin erityisen hienoa tehdä töitä tällä sektorilla. Kotipaikkani Kauhava oli maatilojen kokonaistuloilla mitattuna viime vuonna Suomen toiseksi suurin kunta. Maatalouden myyntitulojen osalta sijoitus viime vuodelta oli viides. Voinkin ilokseni todeta, että Kauhavalla on suuri rooli ruokatuottajana niin maakunnassamme kuin koko Suomessa. Kauhavalla tulojen kehittyminen nousujohteisesti kaikissa tuloluokissa on mahdollistanut hyvän sijoituksen tulojen vertailussa niin maakuntaan, kun varsinkin muualle maahan verraten. Löydettävissä olevia perusteita tälle hyvälle sijoitukselle on viljan kohtuullisen hyvä satovuosi Kauhavalla ja koko maakunnassa muuhun maahan verrattuna.
Antti Kurvinen
Maa- ja metsätalousministeri
Kauhava
Julkaistu Aviisissa 4.1.2023