Arvoisa rouva puhemies!
Suomen suunta on tällä hetkellä väärä, ja Suomen suuntaa pitää pystyä muuttamaan. Hallituspuolueet, ennen muuta kokoomus ja perussuomalaiset, nousivat valtaan vuosi sitten lupaamalla saada Suomi nousuun ja laittaa maan talouden kuntoon. Nyt on vuosi kulunut vaali- ja hallituskaudesta, ja 25 prosenttia on vaalikaudesta takana. Voidaan arvioida, mitä on tapahtunut.
Muutos on kyllä tapahtunut, mutta huonompaan suuntaan. Kasvussa eivät ole talous, ihmisten hyvinvointi tai luottamus tulevaisuuteen. Kasvussa ovat työttömyys, konkurssit, velka ja näköalattomuus: historiallisen heikkoja lukuja rakennuslupien hakemisessa, erittäin huonoja lukuja teollisuuden tilauksissa, 2000-luvun suurin konkurssien määrä viimeisen vuoden aikana, enemmän työttömiä. Hyvä hallitus, te peritte Marinin hallitukselta, punamultahallitukselta, historiallisen korkean työllisyyden, ja nyt te olette onnistuneet saamaan sen täysin väärään suuntaan, vaikka muuta puhuttiin vaaleissa ja vielä hallitusneuvottelujenkin jälkeen.
Puhemies!
On perusteltua sanoa, että vaalilupaukset on petetty, erityisesti perussuomalaisten suuret lupaukset. Turpeen asema ei parane millään tavalla, eurolla ei saa polttoainetta, tavallisilta ihmisiltä leikataan, sairaiden ja köyhien kukkarolle ja elämään puututaan. Pilvilinnat, mitä kokoomuskin maalaili, näyttävät kaatuvan pienyrittäjien ja keskituloisten niskaan. Tänään olemme kuulleet valtiovarainministeriltä, perussuomalaisten edustajilta, epätoivoista maahanmuuttopuhetta — sentään maahanmuuttajia vähän kiusataan. Toivon, puhemies, että puhuttaisiin ihan tavallisten ihmisten, tavallisten suomalaisten tilanteesta eikä siitä Timo Soinia lainaten monomaanisesta maahanmuuton vastustuksesta, joka tuntuu olevan perussuomalaisten politiikan sisältö.
Kodeissa ja työpaikoilla on vakavaa huolta arjen pärjäämisestä ja siitä, miten Suomen käy. Luottamus ja kyky sopia ovat raunioina etenkin työmarkkinoilla hallituksen toimien takia, vaikka juuri työelämää pitäisi uudistaa, jotta entistä useampi työikäinen töihin pääsisi ja pystyisi menemään.
Suomen suunnasta on kysymys tässä keskustan talouspoliittisessa välikysymyksessä. Vaihtoehtoja löytyy aina, ja paras vaihtoehto ei löydy sieltä äärimmäisestä oikeasta eikä äärimmäisestä tai laitaisesta vasemmasta: ei laidoille, ei vasempaan—oikeaan, vaan valoisampi vaihtoehto löytyy keskeltä. Reilu, tavallisen ihmisen vaihtoehto löytyy keskeltä.
Suomen näivettämisen jatkumisen tilalle on olemassa keskustan linja, jolla Suomen suunta pystytään muuttamaan ja viemään tämä maa reilun kasvun tielle. Keskusta ei uskottele, etteikö jouduttaisi säästöä tekemään tai korottamaan joitakin veroja, mutta näitä voidaan myös korottaa ja leikata fiksusti ja oikeudenmukaisemmin. Isoin linjaero hallituksen politiikassa on se, että keskusta ei leikkaisi sosiaali- ja terveyspalveluista eikä koulutuksesta. Lisäksi emme himokorottaisi arvonlisäveroja, niin yleistä kuin alennettuja kantoja, Euroopan huippuun, koska tämä vie tavallisten ihmisten ostovoimaa voimakkaasti. Emme myöskään leikkaisi kotitalousvähennystä. Tämä kombinaatio, tämä yhdistelmä, jossa leikataan kotitalousvähennystä ja nostetaan alveja, tulee valitettavasti lisäämään harmaata taloutta, ja hallituksellahan ei ole harmaan talouden torjuntaan edes oikein järkevää ohjelmaa. Korkojen ja hintojen nousu sekä voimaan tulleet leikkaukset ovat saaneet muutenkin jo toimeentulo-ongelmat lisääntymään, ja erityisesti sellaisilla pienyrittäjävaltaisilla alueilla, kuten vaikkapa oma kotiseutuni Etelä-Pohjanmaa ja Vaasan vaalipiiri, monet palveluyrittäjät ja naisyksinyrittäjät joutuvat tiukille tämän arvonlisäverotuksen korottamisen ja kotitalousvähennyksen leikkaamisen vuoksi.
Olemme julkaisseet vastapainoksi kehysriihen 3 miljardin päätöksille oman reilun kasvun vaihtoehtomme. Se tarjoaa 7—8 miljardin euron ohjelman Suomen talouden kasvun vauhdittamiseksi. Yhdessä vaihtoehtobudjettimme kanssa keskustalla on täysin julkinen ja tarkasti laskettu 11—12 miljardin sopeutusohjelma. Olemme samassa mittaluokassa kuin hallitus, mutta tekisimme sopeutuksen reilummin. Säästöjä hakisimme reippaammin muun muassa asumistuesta, turvapaikanhakijoiden majoituskuluista, suurituloisten varhaiskasvatusmaksuista, varustamotuista, joitakin esimerkkejä mainitakseni. Hankkisimme verotuloja yleishyödyllisten yhteisöjen, kuten ammattiyhdistysliikkeen, suurimmista sijoitustuotoista, antaisimme verottajalle työkalut alustatalouden asianmukaiseen verottamiseen ja erilaisille herkuille, tupakalle, alkoholille ja virvoitusjuomille laittaisimme terveysveroja, joilla ohjataan terveellisempään kulutuskäyttäytymiseen. Näillä voisimme estää arvonlisäveron historiallisen korkean korottamisen.
Arvoisa puhemies!
Haluan loppuun vielä nostaa esille asian, mitä valitettavasti hallitus ei kommentoinut millään lailla meidän välikysymyksemme kysymyksissä. Kysyimme viimeisenä kysymyksenä tai viimeisimmissä kysymyksissä sitä, onko hallitus valmis presidentti Sauli Niinistön ehdottamaan parlamentaariseen sopuun tai parlamentaarisen sovun rakentamiseen Suomen julkisen talouden sopeuttamisesta, eli niistä mittakaavoista, paljonko julkista taloutta pitää sopeuttaa. Nyt kannattaisi hallituksen tässä tilanteessa, missä Suomi on, jättää ylimielisyys, ylpeys, korskeus, pohjalaisittain sanottuna kollous pois ja lähteä parlamentaariseen keskusteluun talouden raameista. Keskusta on tähän presidentti Niinistön ehdottomaan työhön valmis.
Antti Kurvinen
Eduskuntaryhmän puheenjohtaja (kesk.)
