Hallitusohjelma saatiin viimein valmiiksi ja tällä viikolla uusi hallitus on aloittanut työskentelynsä.
Ajat ovat vakavat. Sota Ukrainassa jatkuu ja jännitteet maailmassa voimistuvat. Ihmisten arjen vaikeuksiin ja Suomen ongelmiin tarvitaan ratkaisuja.
Yksituumaisuus ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on ollut Suomelle voimavara. On myönteistä, että myös uusi hallitus tavoittelee näissä asioissa hallitus-oppositiorajan ylittävää yhteistä näkemystä.
Keskusta on osaltaan valmis yhteistyöhön, kun eduskunta saa käsiteltäväkseen uuden hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon ja puolustusselonteon.
Huolenpito Suomen turvallisuudesta on yhteinen asia ja kaikkina aikoina meidän päättäjien tärkein tehtävä.
Myös luonnonvaroissa, metsä- ja maataloudessa edellisen hallituksen linja näyttää jatkuvan. Näihin ei ole tulossa isoja muutoksia. Mielestäni kirjaukset ovat hyviä, mutta niiden toteuttaminen suhteessa esimerkiksi EU:n politiikkaan erittäin haastavaa. Kriisitietoisuus talouden tilasta ja pyrkimys säästöihin on hyvä. Samoin halu uudistaa ja joustavoittaa työelämää.
Ohjelman suurin ongelma näyttää olevan sen haluttomuus yhdistää ja eheyttää Suomea. Päinvastoin ohjelma uhkaa jakaa Suomen ja suomalaiset. Oikeistopuolueet eivät ole uhranneet ajatuksia siihen, miten kaikki suomalaiset ja kaikki Suomen alueet pidetään samassa veneessä.
Nyt talous pitää laittaa kuntoon. Velka- ja alijäämäpolitiikasta pitää päästä pois. Uudella hallituksella on oikea päämäärä. Kokonaan toinen asia on, millä tavoin talous laitetaan kuntoon.
Kovia leikkauksia on luvassa, se on selvää. Olen erityisen huolestunut suurista leikkauksista koulutukseen ja sosiaali- ja terveydenhuoltoon.
Pääosa ratkaisua uudelle hallitukselle näyttää olevan ihmisten arjen palvelujen; lähipalvelujen keskittäminen ja jo valmiiksi tiukoilla olevilta suomalaisilta leikkaaminen.
Tämä ei käy ilmi hallitusohjelman tekstistä, jossa kirjoitetaan päinvastaista. Asioiden todellinen laita käy ilmi numeroista hallitusohjelman liitteistä, kannattaa ne lukea.
Lyhyelläkin matematiikalla ymmärtää, että etenkin hyvinvointialueille tulevista rätingeistä seuraa vanhus- ja terveyspalvelujen tuntuvaa heikentymistä kautta Suomen.
Kaiken kukkuraksi hyvinvointialueiden päättäjät laitetaan tekemään palvelujen keskittäminen ja karsiminen.
Keskusta ei tule kuuna päivänä hyväksymään tällaista puolen Suomen politiikkaa.
Palvelut pitää turvata tasa-arvoisesti koko Suomessa ja myös jokaisen maakunnan sisällä. Ihmisillä pitää olla mahdollisuus hoitoon ja hoivaan lähellä ja ajoissa.
Keskittäminen ei ole ratkaisu velka- ja alijäämäongelmiin. Ratkaisu on, että Suomen talous saadaan kestävään kasvuun, ihmisille töitä ja yrityksille tekijöitä.
Säästääkin pitää, mittavasti. Mutta se pitää tehdä oikeudenmukaisesti. Ei kerta kaikkiaan ole oikein, että heikoimmin pärjääviltä otetaan ja parhaiten pärjääville annetaan.
Suomalaisia vääjäämättä kahtia jakava leikkaus- ja keskittämispolitiikka on linja- ja arvovalinta. Se osoittaa, että hallitus on nimenomaan Kokoomuksen johtama oikeistohallitus. Orpon hallitus, Orpon – siis Kokoomuksen – ohjelma. Se yllättää, miten Perussuomalaiset ovat siunanneet Kokoomuksen politiikan sellaisenaan.
Ihmisille Etelä-Pohjanmaalla ja kautta Suomen kuitenkin luvattiin ennen vaaleja jotain ihan muuta. Miksi nämä puolueet eivät avoimesti kertoneet äänestäjille leikkaussuunnitelmistaan? Vaalidebateissa oli varsin eri puheet.
Leikkausten toteuttaminen tulee rajusti keskittämään palveluja. Lääkärit ja koulut karkaavat kauemmaksi.
Polttoaineen hinta ei laske – toisin kuin perussuomalaiset lupasivat. Arvonlisäveron kiristykset iskevät kotimaiseen yrittäjyyteen.
Tätäkö se tarkoittaa, kun ”meno muuttuu”? Toivottavasti ei.
Antti Kurvinen
Eduskuntaryhmän puheenjohtaja (kesk.)
Kauhava
Teksti julkaistu 22.6.2023 Ilkka-Pohjalaisessa