Puheeni välikysymyskeskustelussa 21.11.2023
Rouva puhemies!
Suomi on tullut tunnetuksi maailman onnellisimpana maana, paikkana, jossa jokaisella on mahdollisuus kouluttautua ja edetä omassa elämässään vapaasti niin paljon ja niin kauas kuin intoa ja rahkeita riittää. Meillä on ollut kansakunnassa johtavana periaatteena mahdollisuuksien tasa-arvo. Jo vuosikymmenten ajan suomalaiset nuoret ovat voineet luottaa siihen, että yhteiskunta on heitä kohtaan reilu ja oikeudenmukainen, luottamuksen arvoinen, niin sanottu luottamusyhteiskunta.
No, onko Suomi sitten nuorten näkökulmasta oikea iso onnela? Ei varmasti ole mikään täydellinen onnela, ei ainakaan kaikille nuorille. Varsinkin viime vuosina on noussut monenlaisia huolia esille. Erityisesti osattomuuden kokemukset, mielenterveyden ongelmat ja henkinen pahoinvointi ovat lisääntyneet merkittävästi. Tiedämme myös sen, että nuoret jakautuvat entistä voimakkaammin kahteen porukkaan: on niitä nuoria, jotka voivat paremmin ja ovat fiksumpia ja etevämpiä ja suvaitsevaisempia ja kansainvälisempiä kuin koskaan aikaisemmin, ja sitten vastaavasti on se kasvava joukko nuoria, joille kaikki mahdolliset elämän kurjuudet sitten kertyvät vastakkaisesti, ja ikään kuin se keskiporukka siitä välistä tuntuu vähenevän.
Arvoisa puhemies!
Kuten monissa edeltävissä puheenvuoroissa ja laaja-alaisessa debatissa on aiheellisesti todettu, liian moni nuori voi huonosti. Taustalla on monenlaisia perusongelmia ja juurisyitä. Varmasti taustalla on palvelujen riittämättömyyttä ja toimeentulonkin riittämättömyyttä, mitä tässä on tuotu hyvin esille, mutta taustalla on sitten myöskin syvempiä yhteiskunnan muutokseen liittyviä syitä, niin sanottuja kulttuurisia syitä, joita on ilmennyt tässä ehkä viimeisen kymmenen vuoden aikana erityisesti. Taustalla on täälläkin todetusti sosiaalinen media, sen luomat paineet, siellä tapahtuvat väärinkäytökset, digitaalisen yhteiskunnan aiheuttamat muutokset henkiseen jaksamiseen, arkiliikunnan ja urheilun harrastamisen väheneminen, joka on heikentänyt fyysistä kuntoa, ja kuten jo antiikin aikanakin todettiin, niinhän se menee, että terve sielu terveessä ruumiissa. Taustalla on varmasti syviä muutoksia elämäntavassamme: individualismin, yksilöllisyyden, lisääntyminen. Ihmiset ovat entistä irrallisempia ja yksinäisempiä. Perheissä on ongelmia, jotka heijastuvat sitten lapsiin ja nuoriin. Aikuisten auktoriteetti tuntuu puuttuvan monen lapsen ja nuoren elämästä, ja sitten esimerkiksi korkeakoulujen sisäänpääsyperusteidenkin muutokset tässä varmasti jonkin verran näkyvät, ja kaikkia monia juurisyitä emme tiedäkään. Sen tiedämme, että korona-aika on jättänyt jälkensä moneen nuoreen ja moni nuori jäi korona-aikana ja korona-ajan jälkeenkin yksin kotiin neljän seinän sisälle, lopetti harrastuksensa, jäi koulussa jälkeen eli niin sanotusti syrjäytyi. Mielenterveysongelmat eivät ole yksin nuorten taakka, mutta me tiedämme, että esimerkiksi parhaassa työiässä olevien noin 20—40-vuotiaiden suomalaisten tärkein työkyvyttömyyseläkkeen syy on mielenterveyden ongelmat.
On puututtava näihin mielenterveyden ongelmiin nyt. Ei voi syyttää, että viime vaalikaudella eivät olleet terapiat kunnossa tai edellinen hallitus tai sitä edellinen hallitus ei onnistunut, eikä voi myöskään kurottaa vaalikauden loppuun tai seuraavalle vaalikaudelle, vaan kyllä me tarvitaan mielenterveyteen sellainen Pohjois-Karjala‑projekti ja satsaaminen mielenterveyden lähipalveluihin.
Tietenkään kaikki, arvoisa puhemies, ei ole nykyisen hallituksen vika, mutta on todettava, että Orpon hallitus tekee omituisia arvovalintoja. Orpon hallitus alentaa kaikista suurituloisimpien verotusta puoli miljardia. Sillä syvennetään velkataakkaa nuorille, alennetaan oluen veroa. No, me, jotka joskus nautimme olutta, siitä tykkäämme, mutta kyllä pärjäisimme vähän isommallakin verolla. Samaan aikaan leikataan hyvinvointialueilta, mikä tulee ajamaan näitä mielenterveyden lähipalveluita ja nuorten mielenterveyden lähipalveluita alaspäin. Tämä politiikka ei ole sellaista, joka tuottaa hyvinvointia ja luo tulevaisuuden toivoa nuorille, eikä se ole oikeudenmukaista eikä kohtuullista.
Ongelma on Orpon hallituksella myös se, että hallitusohjelma on erittäin keskittävä ja se jättää taakseen lähiöt ja maaseudun. Erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomi näyttävät olevan paitsiossa hallituksen politiikassa. Nuoret eivät kaipaa holhousta. Meidän on tuettava nuorten elämän edellytyksiä. On tuettava sitä, että kotikaupungissa ja -kunnassa on koulutuspaikkoja, harrastusmahdollisuuksia, kirjastoja, kauppoja ja nuorisotiloja, ei vain muutamassa kasvukeskuksessa vaan myös pienemmissä kaupungeissa ja maaseudulla.
Rouva puhemies!
Edellä viitatun osalta kannatan kansanedustaja Olga Oinas-Panuman keskustan ryhmäpuheessa tekemää ehdotusta, että näistä perusteista ja tästä hallituksen tulevaisuuspolitiikan epäonnistumisesta johtuen hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta, kuten edustaja Oinas-Panuma on esittänyt. Tuen tätä ehdotusta.
Antti Kurvinen, eduskuntaryhmän puheenjohtaja (kesk.)
