Leikkaako hallitus oikeudenmukaisesti?

Eduskunnan syksy on lähtenyt liikkeelle räjähtävästi. Sipilän hallitus julkisti vaihtoehtoiset toimenpiteet nurin menneen yhteiskuntasopimuksen tilalle. Tällä ”kilpailukykypaketilla” tavoitellaan 5 prosentin alennusta suomalaisen työn hintaan. Tavoitetta ajetaan eteenpäin, jotta suomalaiset yritykset pystyisivät työllistämään useampia ja jotta vientimme lähtisi vetämään. Suomen teollisuuden tuotteet ovat jääneet hintakilpailussa jälkeen monesta Euroopan maasta. Viennistä elävälle maalle se tarkoittaa teollisen tuotannon supistumista, joka nyt näyttäytyy massoihin kasvavana työttömyytenä.

Hallituksen reseptit ovat sairauden rajuuden mukaisia. Hallitus puuttuu poikkeuksellisella tavalla suomalaisten työntekijöiden työaikoihin, lomiin ja palkanlisiin. Arkipyhät muuttuvat palkattomiksi. Vuosilomat lyhenevät. Ylityökorvauksiin puututaan. Sunnuntaityöstä ei makseta enää kaksinkertaisesti vaan 1,75 kertoimella. Ensimmäinen sairauspäivä muuttuu palkattomaksi.

Työaikojen ja lomien kiristykset ovat herättäneet runsaasti kritiikkiä. Kritiikissä on unohtunut, että kilpailukykypakettiin liittyy myös parannuksia palkansaajan kannalta. Yli 20 henkeä työllistävien yritysten vastuu työntekijästä irtisanomistilanteessa lisääntyy muutosturvan laajentuessa. Työterveyshuollon palvelut ovat käytössä puoli vuotta työsuhteen päättymisen jälkeen.

Myönteisenä asiana hallituksen paketissa on se, että työnantajien sosiaaliturvamaksu alenee. Tämä tarkoittaa kevennystä työnantajien työllistämisen sivukuluihin, joka on merkittävä jarruttava tekijä ihmisten työllistämisessä. Tällä hetkellä ihmisen palkkaaminen maksaa työnantajamaksujen takia yritykselle lähes kaksinkertaisesti työntekijän palkan. Olen varma, että työnantajamaksun alentaminen synnyttää uusia työpaikkoja. Varsinkin pienet yritykset saavat tästä rohkeutta ottaa uusia työntekijöitä.

Lisiin puututaan nyt Suomessa siksi, ettei tällä kertaa tarvitse nostaa arvonlisäveroa (ALV). Esimerkiksi Saksassa työnantajamaksujen lasku on rahoitettu kiristämällä ALV:a. ALV on Suomessa hyvin korkealla ja muitakin kulutusveroja – energia- ja kiinteistövero ym. – on nostettu. Kulutusverot ovat sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kannalta vaikeita. Varsinkin maaseudun pienituloinen autoileva omakotitalon asuja on huomannut omien elinkustannustensa karanneen. Mikäli työllisyyden parantaminen olisi rahoitettu ALV:a nostamalla, olisivat maksumiehiksi joutuneet palkansaajien lisäksi suuressa määrin eläkeläiset, opiskelijat ja työttömät. Siis he, jotka jo nyt elävät köyhyysrajalla ja joiden etuuksia on jo leikattu.

Historiallinen ja oikeudenmukaisuuden kannalta käänteentekevä asia on vanhemmuuden kulujen tasaaminen. Perhevapaille jäävän työntekijän työnantajalle maksetaan 2500 €:n korvaus. Tämä on edistysaskel sukupuolten tasa-arvolle ja parantaa nuorten naisten asemaa.

Lisää oikeudenmukaisuutta tuovat hallituksen julkistamat budjettiriihen verolinjat. Hyvätuloisten verotusta kiristetään kautta linjan. Palkkaverotuksen solidaarisuusvero koskee nyt entistä laajempaa hyväosaisten joukkoa. Pääomaverotukseen tulee korotus suurimmille tuloille. Omaa esimerkkiä näyttääkseen kansanedustajat ja ministerit luopuvat osasta palkkaansa.

Pöydällä olevat ratkaisut eivät ole miellyttäviä ja ne koskevat. Kuitenkin rohkenen väittää, että tällä kertaa kaikki yhteiskunnassa joutuvat kantamaan taakka hartioidensa mukaan. Kaikista köyhimpiä ja haavoittuvimpia yritetään suojata.

Lisää samasta aiheesta