Etelä-Pohjanmaan liitto kutsui minut tällä viikolla keskiviikkona katsomaan Lapua 1976 -elokuvan. Elokuva kertoo Lapuan patruunatehtaan räjähdyksestä vuonna 1976, joka oli Suomen rauhanajan historian tuhoisin onnettomuus.
Olin erittäin vaikuttunut elokuvasta. Se oli hieno, koskettava ja puhutteleva – ja traagisesta aiheesta huolimatta paikka paikoin hauskakin.
Elokuva onnistui kuvaamaan hyvin sekä onnettomuuden kauhut että sen jälkeen seuranneen surun ja toivon tunteet. Kaisa ja Matti -päähenkilöiden rakkaustarina oli koskettava ja uskottava.
Elokuva oli myös hyvin eteläpohjalainen ja yleisinhimillinen. Härmässä varttuneelle, vaikkakin nuorempaa ikäluokkaa olevalle, 70-luvun Lapuan sielunmaisema ja mentaliteetti tuntui kotoisalta.
Erityisbonuksen annan sille, että elokuva kuvasi vapaaehtoisten sopimuspalokuntalaisten työn vaativuutta ja vaarallisuutta hyvin. Vanhana palokuntanuorta ja sammutusmiestä miellytti.
Lapua 1976- elokuvasta annan vahvan katselusuosituksen kaikille. Se on elokuva, joka koskettaa ja jää mieleen pitkään.