Kurvinen: ”Eriar­vois­tu­misen vakavin seuraus on osattomuus”

Julkaistu Suomenmaassa 25.11.2016
Keskustan vara­pu­heen­joh­taja, kansa­ne­dus­taja Antti Kurvinen pitää mielen­kiin­toi­sena sosiaali- ja terveys­po­li­tiikan professori Juho Saaren ajatusta eriar­vois­tu­misen pysäyttämistä pohtivan komitean perus­ta­mi­sesta.
Kurvisen mukaan suurin osa suomalaisista voi hyvin, mutta yhteiskuntaa vaivaa erojen kärjistyminen.
– Vaikka Suomessa on moni asia paremmin kuin 15­­–20 vuotta sitten, ongelma on ääripäiden karkaaminen, hän pohtii.
Yksi osa suomalaisista on kansain­vä­listä ja koulut­tau­tu­nutta väkeä, joka syö terveel­li­sesti, saa hyvää palkkaa ja urheilee. Toinen osa kansaa kulkee kuitenkin täysin päin­vas­tai­seen suuntaan. Kurvisen mukaan tämä on ongelma.
– ­Meillä on porukka, joka on köyhää ja yhteiskunnan viime­si­jaisten etuuksien varassa. He ovat sairaita, heidän on vaikeaa päästä tervey­den­huol­toon ja heillä on usein myös huonot elämäntavat.
Saari kirjoitti Ylen kolumnissaan , että kukaan hänen tapaamistaan poliitikoista ja virkamiehistä ei ole tarjonnut vastausta siihen, mitä tapahtuu niille sadoille tuhansille ihmisille, jotka eivät työt­tö­myys­tu­kien uudistuksista huolimatta löydä töitä.
– Vastaus on poikkeuksetta samat vanhat tutut: työ ja kannustimet. Vaih­to­eh­toista politiikkaa ei ole. Mielestäni pitäisi olla, Saari vaati.
Kurvisen mielestä työ vähentää eriar­voi­suutta myös muista kuin talou­del­li­sista syistä.
– Työn kautta ihminen kiinnittyy yhteiskuntaan. Työn kautta tulee sosiaalisia suhteita, päivärytmi, viikkorytmi, työter­veys­huolto ja niin edelleen.
– Ongelma on nimenomaan työt­tö­myy­destä johtuva osattomuuden kokemus, hän pohtii.
Kansa­ne­dus­taja kertoo itsekin tuntevansa suomalaista syrjäytymistä.
– Tiedän ihmisiä, jotka kelluvat pitkä­ai­kais­työt­tö­myyden ja työn välimaastossa. Kun ihminen pääsee töihin, tulee kohtaamisia muiden ihmisten kanssa ja elämänlaatu paranee. Mutta sitten, kun putoaa työttömyyteen, jäädään omaan kämppään ja kuvioon saattaa tulla mukaan päihteitä ja muuta, Kurvinen kuvaa.
Kurvinen uskoo, että tule­vai­suu­dessa entistä harvempi suomalainen tulee tekemään 40 tuntista työviikkoa, koska digi­ta­li­saatio ja robotisaatio vähentävät mekaanisen ihmistyön tarvetta.
Siksi hänen mielestään on tärkeää pohtia, voisiko eriar­voi­suutta ja osattomuutta vähentää myös muilla keinoilla kuin palkkatyön kautta.
Kurvisen mielestä yhteis­kun­nassa pitäisi alkaa totutella ajatukseen ihmisistä, jotka tekevät vapaa­eh­tois­työtä, osa-aikatyötä tai ovat kevy­ty­rit­täjiä ja täydentävät toimeen­tu­loaan esimerkiksi perustulolla.
– Pitäisi hyväksyä, että ihminen voi hankkia elämälleen sisällön ja olla hyvä ihminen ja kunnon kansalainen, vaikka tekee muuta kuin täysi­päi­väistä palkkatyötä, Kurvinen tähdentää.
– Oleellista olisi, että kaikilla ihmisillä olisi joku osa tässä yhteis­kun­nassa ja merki­tyk­sel­listä tekemistä.
Kurvinen on huolissaan kehityksestä, jossa myös kansalaisten poliittinen osal­lis­tu­minen ja tietämys heikkenevät eriar­vois­tu­misen seurauksena.
Hänen mielestään Donald Trumpin valinta yhdysvaltain presidentiksi ja Britannian Brexit-äänestys kertovat, että eriarvoisuus saattaa uhata myös tosiasioihin perustuvaa päätök­sen­tekoa.
– Ihmisille on hirveän helppo myydä taitavasti tehtyä disin­for­maa­tiota. Puolitotuudet ja höpöjutut menevät helposti läpi.
– Vaikka tämä saattaa kuulostaa viisastelulta, niin mielestäni meidän täytyy lisätä ihmisten valistusta ja sivistystä. Ihmisille pitäisi kertoa tieteen viimei­sim­mistä tuloksista ja maailman tapahtumista ja käydä yhteis­kun­nal­lista keskustelua niistä, Kurvinen pohtii.
(Teksti: Eeva Kärkkäinen)

Lisää samasta aiheesta