On kuntien vuoro helpottaa asumista ja kaavoit­ta­mista

Julkaistu Suomenmaassa 24.2.2017

Vahva keskus­ta­lainen ajattelu asumisesta kumpuaa aidosta valin­nan­va­pau­desta. On tärkeää, että saat itse vapaasti valita, asutko metsän­syr­jässä, haja-asutu­sa­lu­eella tai kaupungin ydin­kes­kus­tassa.
 
Toteutuakseen tämä tarvitsee joustavaa kaavoit­ta­mista. Erityisesti elävän maaseudun edellytys on vapaamman rakentamisen ja asumisen mahdollisuus. Toki täytyy kantaa vastuu myös riittävästä järjes­tyk­sestä.
 
Tällä halli­tus­kau­della keskusta ajaa aktiivisesti normien purkamista. Halli­tu­soh­jel­maan on kirjattu raken­ta­mismah­dol­li­suuk­sien helpottaminen muun muassa suun­nit­te­lu­tar­ve­sään­nöstön lieven­tä­mi­sellä ja päätösvallan siirtämisellä ELY-keskuksilta kunnille.
 
Rakentamisen normin­pur­ka­mi­sessa on myös edetty kirjauksista uudistuksiin. Jo nyt on mahdollista muuttaa vapaa-ajanasunto pysyvään asuinkäyttöön ilman, että tarvitaan poik­ke­a­mis­pää­töstä tai suun­nit­te­lu­tar­veratkaisua.
 
Asema­kaa­voi­tuk­sessa eli kunnan yksi­tyis­koh­tai­sem­massa kaavoit­ta­mi­sessa voi jatkossa puolestaan toimia jopa yleiskaavan vastaisesti. Tämä erityisesti siksi, jos yleiskaava on vanhentunut selkeästi eikä enää mahdollista vaan pikemminkin rajoittaa rakentamista.
 
Myös maatilojen täyden­nys­ra­ken­ta­mista helpotetaan. Jatkossa haja-asutu­sa­lu­eella ei tarvita erillistä suun­nit­telu­tar­ve­rat­kaisua rakennuksissa, joita tarvitaan maa- ja metsätalouden harjoit­ta­mi­sessa.
 
Samaa kaavoit­ta­misen ja rakentamisen suju­voit­ta­misen linjaa edustavat jo aikaan saadut parannukset. Maakun­ta­kaa­voja ei enää vahvisteta ympä­ris­tö­mi­nis­te­ri­össä, ja poik­ke­a­mis­toi­mi­valta on siirretty koko­nai­suudes­saan kunnille ELY-keskuksilta.
 
Keskus­ta­joh­toinen hallitus on näin saanut jo paljon aikaiseksi kaavoituksen ja rakentamisen suju­voit­ta­mi­sessa. Näin kuntavaalien alla onkin hyvä aika siirtää katseet kuntien toteuttamaan kaavoit­ta­mi­seen.
 
Valtiovalta sallii nyt siis helpomman rakentamisen. Tämä vaatii kuitenkin toteutuakseen kuntien ja sen päättäjien yhteisen tahtotilan.
 
Haja-asutu­sa­lu­eelle kuntien pitää mahdollistaa uudis­ra­ken­ta­minen, eikä sitä pidä hankaloittaa turhilla määräyksillä ja kielloilla. Erityisesti tämä on huomioitava, jos rakennuksissa ja asumisessa käytetään uusiutuvaa energiaa. Ekologisesti kestävää asumista on tuettava kaikkialla asumis­pai­kasta riippumatta.
 
Kaupungissa järke­vöit­tä­mistä voidaan löytää esimerkiksi huone­kor­keu­desta, joka riittävänä mahdollistaa tilan käyttämisen niin toimistona kuin asuntona tarpeen mukaan muun­nel­ta­vuuden ansiosta.
 
Talojen pysä­köi­mis­rat­kaisut ovat myös oma lukunsa. Tiiviissä opis­ke­li­ja­ta­lo­yh­tei­sössä park­ki­paik­kojen määrää voitaisiin vähentää. Toisaalta auto­pai­koi­tusta sopisi sallia enemmän maanpäällisin ratkaisuin, joka vähentää kallista louhintaa.
 
Jatkossakin kaavoitus säilyy kunnan tehtävänä, ja sen rooli vain korostuu koko kunnan kehitystä ja elin­voi­maisuutta tukevana toimintana.
 
Sitä ohjaa paikallinen demok­raat­tinen päätöksenteko, jonka pitää olla ajassa kiinni niin asumisen ympä­ris­töystä­väl­li­syyden kuin kaavoituksen mahdol­lis­ta­vuuden kanssa.

Lisää samasta aiheesta