Julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa 1.5.2020
Koronakriisi on heittänyt meidät uuteen normaaliin. Ruoka on ihmisen välttämätön perustarve. Keskusta on aina korostanut suomalaista ruokaketjua ja sen merkitystä. Nyt tämän merkityksen ymmärtää yhä useampi yhä paremmin.
Kansallinen ruokaturva ja huoltovarmuus on äärimmäisen arvokasta kansallista pääomaa, jota ei ole varaa menettää. Nyt olisi karmea tilanne, jos meillä ei olisi omaa maataloutta ja elintarviketeollisuutta.
Koronakriisin negatiiviset vaikutukset perusmaatalouteen ovat toistaiseksi olleet pienempiä kuin vaikkapa palvelualoilla.
Kuitenkin korona on paikoin näkynyt tuottajahintojen alentumisena. Sitä on erittäin vaikea ymmärtää, kun samaan aikaa ruokakaupat takovat kovaa tulosta kotona töissä ja koulussa olevien vuoksi.
Tuottajahintojen alentuminen jopa maailmankaupan tyrehtyessä kuvaa hyvin ruokamarkkinoidemme sairasta tilannetta. Tuottajien asemaa on aivan välttämätöntä parantaa.
Oma lukunsa ovat kausityöntekijöitä tarvitsevat maatilat, joiden tarpeeseen täytyy vastata. Katson, että tärkeintä olisi innostaa suomalaisia lähtemään alkutuotannon töihin. Satojentuhansien lomautettujen joukosta kuvittelisi löytyvän sopivaa työväkeä.
On yhteiskunnallisesti hyvin nurin kurinen tilanne, että maataloutemme on ulkomaisen kausityövoiman varassa. Tässä on asennemuutoksen paikka kaikilla: niin potentiaalisilla peltotöihin lähtijöillä kuin maatalousyrittäjillä.
Olisi myös paikallaan huoltovarmuuden takaamiseksi katsoa, voisivatko maataloustöihin lähtevät koronan vuoksi lomautetut pitää edes osan työttömyysturvastaan. Osan etuutensa pitämisestä kannustaisi kausityöhön.
Myös kausityövoiman saamista ulkomailta pitää vielä yrittää. Se on kaikkea muuta kuin helppoa rajojen ollessa suljettuna.
Tärkeään rooliin nousee se, että meillä on hajautettu yhteiskunta. Esimerkiksi maatiloja on ympäri Suomea.
Myös jakelukanavien monipuolisuus on tärkeää. On ottanut oman aikansa, että suurtalouskeittiöille aikaisemmin mennyt ruokatavara on nyt saatu ohjattua kauppoihin ja sitä kautta ihmisten koteihin.
Maailmalla tuottajien ongelmat ovat moninaisempia. Yhdysvalloissa lihamarkkinat ovat menneet sekaisin, kun teurastamot ovat olleet kiinni. Eläimet on vain jouduttu lopettamaan, eivätkä ne ole päätyneet ihmisten ravinnoksi.
Toisaalta joiltakin meijereiltä ovat kadonneet asiakkaat, kun koulut ovat kiinni.
Suomalainen ruokaketju on osoittanut toimivuutensa ja joustavuutensa kriisin keskellä. Tällaisena kriisiaikana on myös nähty, että maatalous on paljon vakaampaa kuin moni muu ala. Tulevaisuutta ajatellen on kuitenkin mietittävä tasapainoa tuotantotehokkuuden ja häiriöherkkyyden kanssa.
On täysin selvää nyt, että yhden kiinalaisen tehtaan varassa ei kannata roikkua. Tämä koskee jokaista toimialaa. On oltava tehokas, mutta häiriöherkkyyttä ei saa unohtaa.
Erilaisia häiriöitä markkinoissa voi tulla. Suomessa naudanlihan kauppa on jo kärsinyt, kun taas jauhelihan kysyntä on kasvanut rajusti.
On mahdollista, että pidemmän päälle kriisi voi vaikuttaa vielä enemmän tuottajahintoihin. Jos ihmisten ostovoima heikkenee, aletaan helpommin siirtyä halvempiin tuotteisiin.
Koronaviruksen uhka on kuitenkin keskuudessamme yhä ja on tärkeää, että toimimme kaikki annettujen ohjeiden mukaisesti. On tärkeää minimoida omalta osaltamme tartuntavaara.