Viikonloppuna uutisoitiin, että töihin ajavien suomalaisten kustannukset voivat lähitulevaisuudessa nousta jopa sadoilla euroilla.
Työmatkavähennyksen yläraja lasketaan 7000 euroon ja alarajaa – siis omavastuuta – nostetaan 900 euroon. Jälkimmäinen tuntuu etenkin pienituloisimpien, autoa töissä käyntiin tarvitsevien ihmisten arjessa.
Kun hallituksen aikeista oikeutetusti syntyi metakka, Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä kiirehti sammuttamaan tulipaloa.
Hänen mukaansa työmatka-autoilun tukeminen ja edellisen hallituksen päättämät korotukset matkakulujen verovähennyksiin ovat ”kepulaista siltarumpupolitiikkaa”.
Julkisuudessa esitetyt väitteet "työmatka-autoilun suuresta kallistumisesta" eivät pidä paikkaansa. Matkakuluvähennyksen omavastuuosuutta on kaavailtu nostettavan maltillisesti ja yläraja palautuu kepun viime kauden siltarummusta normaalille tasolle. Ei dramatiikkaa.
— Jani Mäkelä (@JaniMakelaFi) 17. syyskuuta 2023
Hetkinen. Mitähän Mäkelän lausunnoista mahtavat tuumia ne Perussuomalaisia äänestäneet ihmiset, joille luvattiin autoilun kunnianpalautusta ja halvempaa bensaa?
Halvempaa bensaa ei tule ja tavallisten, työssäkäyvien autoilijoiden arkea päinvastoin hankaloitetaan. Tätäkö maakunnissa tilattiin? Sopii epäillä.
Jos työmatka-autoilun tukeminen pitkien etäisyyksien Suomessa on Mäkelän ja Perussuomalaisten mukaan ”kepulaista siltarumpupolitiikkaa”, me Keskustassa otamme tällaiset nimittelyt kunnia-asiana. Puolueilla on eroja.
Yksi on varmaa: joku tolkku vaalipuheissakin pitäisi olla. Tässä asiassa on nimittäin myös vakavampi puoli.
Tosiasia on, että käytännössä lähes kaikki Perussuomalaisten ihmisille vaaleissa lupaama on jäämässä toteutumatta. Tehdään itse asiassa päinvastaista politiikkaa. Se tarkoittaa, että tässä maassa on pian satoja tuhansia valtavan pettyneitä ihmisiä.
Mitä tapahtuu, jos he lopullisesti menettävät uskonsa politiikkaan? Silloin puhutaan jo yhteiskuntarauhasta.
