Hyvää isänpäivää meille miehille

Julkaistu Suomenmaassa 13.11.2016

Isyyden merkitys on viime vuosina ollut ristiriitaisessa murroksessa. Suomessa ja muualla länsimaissa on haluttu avartaa käsitystä perheestä perinteistä ydinperhettä laajemmaksi. Tämä on paikallaan, sillä elämä on moninaista. Kuitenkin perhekäsityksestä ja sukupuolten tasa-arvosta puhuttaessa on välillä tullut tunnelma, että isän ja miehen merkitys on kadonnut. Kun miestä ei tarvita edes ” elättäjäksi” ja ”perheen pääksi”, mitäs virkaa äijällä enää on.

Toisaalta myönteistä on, että nykyaikana isien osuus lastenhoidosta ja kodista huolehtimisesta on luontevampaa ja siihen on positiivista painetta. Kehitys on ollut 30 vuodessa huimaa: oma isäni oli minun syntymäni jälkeen isyyslomaa viettäessään ensimmäinen näin toiminut mies työyhteisössään.

Miesten rooli perhe-elämän eri vaiheissa ei ole kuitenkaan edelleenkään riittävän vahvaa. Perhevapaita käyttävät edelleen pääosin naiset. Kotihoidontuen käytössä ero on räikeä. Perhepolitiikasta puhuttaessa soisi hyväksyttävän perheiden erilaisuus ja valinnanvapaus myös lasten hoidon järjestelyissä. Keskustan linja ei ole pakko isällekään.

Perhevapaajärjestelmä pitää uudistaa sellaiseksi, että siinä on kannustimia jakaa vastuu sukupuolten kesken. Sipilän hallituksen aloittama vanhemmuuden kustannusten tasoittaminen ja palkkatasa-arvo vahvistavat isien perhevapaiden käyttöä. Isovanhemmilla pitäisi olla mahdollisuus hyödyntää vapaita. Osa-aikatyössä on myös mahdollisuuksia.

Parisuhteiden päättyessä lapsen huoltajuus ja erityisesti asuminen jäävät edelleen pääosin naisen vastuulle. Muutoksista huolimatta sosiaaliviranomaisissa ja tuomioistuimissa on edelleen jossain määrin vallalla ajattelua äidin huollon ja hoivan ensisijaisuudesta. Äitien määrääminen pääosin lähivanhemmiksi oikeudenkäynneissä herättää pohdintoja tasa-arvosta.

Hallitusohjelma lähtee liikkeelle siitä, että lasten huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva lainsäädäntö uudistetaan kokonaan. Tämä on tärkeää, sillä riidat lapsista ovat monesti raastavimpia ja järjettömimpiä oikeusjuttuja. Siviiliprosessi käräjätuomarin johdolla soveltuu huonosti sosiaalisten ja psykologisten ristiriitojen rakentavaan ratkaisemiseen. Lapsiasioiden sovittelusta käräjäoikeuksissa – ns. Follo-sovittelu – on saatu erittäin myönteisiä kokemuksia. Tällä tiellä on hyvä jatkaa.

Vaikka perhemalleja on erilaisia, ei mihinkään katoa pienen ihmisen tarve saada lähelleen turvallinen isähahmo ja miehenmalli. Monen ihmisen elämässä isättömyys tai isän hylkäämäksi tuleminen on läpi elämän kulkeva varjo. Vaikka aikuisten välinen rakkaus loppuisi, ei rakkaus lapseen saisi koskaan loppua.

Aina biologista isää ei lapsen elämään ole saatavissa mukaan. Silloin korostuu muiden lähellä olevien miesten läsnäolo. Monelle lapselle ja nuorelle isähahmo voi olla veli, eno, opettaja tai valmentaja.

”Rumempaa sukupuolta” tarvitaan yhä hyväksi ihmiseksi ja kunnon kansalaiseksi kasvamiseen. Siksi uskallan toivottaa myös meille lapsettomille nuorille miehille: hyvää isänpäivää!

Lisää samasta aiheesta