Hovioikeuden juhla on vapaan oikeuslaitoksen juhlaa

Julkaistu Pohjalaisessa 13.8.2016

Vaasan hovioikeus täyttää tänä vuonna 240 vuotta. Haluan tällä kolumnilla omalta osaltani onnitella tärkeän suomalaisen oikeusvaltion instituution merkkipäivää.

Suomalaiseen kulttuuriperintöön kuuluu voimakas lain kunnioittaminen yhteiskunnassa. Ruotsista perityt lait aina käräjäkivistä ja Maunu Eerikinpojan maanlaeista lähtien ovat olleet ohjaamassa kehitystä. Suomalaiseen tajuntaan ovat iskostuneet kuuluisan tuomarin Olaus Petrin ohjeet lainkäyttöön. Ne löytyvät yhä suomalaisten lakikirjojen sisälehdiltä. Tuomarinohjeiden kuuluisin kohta kuuluu ”Se mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei saata olla lakikaan…”.

Kun yhteiskunta ajautuu kriisiin ja urille kohti yksinvaltiutta, niin vapaan median kuin oikeuslaitoksenkin toimintaan puututaan ja sitä aletaan häiritä. Myös valitettavasti usein poliittisen kuohunnan aikana oikeuslaitoskin alkaa taipua ja ”ottaa huomioon” yhteiskunnan paineet lain soveltamisessa. Suomessakin on tästä kokemusta 1930- ja 1940-luvun vuosilta. Oikeuslaitos on ilmanpuntari yhteiskunnan vapaudesta.

Monelle pohjalaisellekin tutun lomamaan Turkin levottomat tapahtumat heinäkuussa näyttävät todeksi sen, että kansanvallan vaikeuksissa vapaa ja riippumaton oikeuslaitos on ensimmäisiä uhreja. Tuhansien tuomareiden pidätykset ja erottamiset maan presidentin Erdoganin toimesta viittaavat systemaattiseen oikeuslaitoksen puhdistamiseen.

Vapaan ja kehittyneen maan merkki on se, että syyttäjät ja tuomioistuimet saavat tehdä työtään itsenäisesti, vaikka eivät ratkaisut aina kaikkia miellyttäisikään. Suomessa ovat herättäneet arvostelua ja keskustelua väkivalta- ja seksuaalirikoksista annetut tuomiot, joiden on katsottu olevan liian lieviä.

Seksuaalirikosten rangaistavuutta ja rangaistusasteikkoja onkin kiristetty, mutta ymmärrettävästi näiden rikosten pahuus saa tuntemaan kaiken riittämättömäksi. Kiristämisen ja arvioinnin varaa olisi minusta nyt törkeiden pahoinpitelyjen rangaistuksissa. Niissä uhreille usein aiheutetaan vakavia pysyviä vammoja ja haittoja esimerkiksi potkimalla tai teräaseella. Kuitenkin rangaistukset ovat monesti ehdollista vankeutta.

Modernin rikosoikeusjärjestelmän tavoite ei kuitenkaan voi olla kosto, vaan sovitus, lainkuuliaisuuden lisääminen ja rikollisuuden kustannusten minimointi. Tärkeämpää kuin kovat rangaistukset ovat riittävät korvaukset ja uhrin aseman parantaminen prosessissa.

Suomen oikeuslaitoksen pahimpia ongelmia tällä hetkellä ovat oikeudenkäyntien pitkä kesto ja kalleus. Lopputuloksella ei enää jutussa ole niin paljon merkitystä, jos ratkaisu venyy vuosien taa. Julkisen oikeusavun ja yksityisten vakuutusten ehdoilla keskituloiselle ihmiselle oikeudenkäynti on iso taloudellinen riski.

Perustuslaki ja ihmisoikeudet on säädetty nimenomaan pahoja päiviä varten. Mielivalta ja oman käden oikeus eivät kuulu suomalaiseen laillisuusajatteluun. Katupartioiden sijaan tarvitsemme digitalisaatiota hyödyntävää toimivaa oikeuslaitosta ja riittävästi resursseja sille.

 

Lisää samasta aiheesta