Julkaistu Pohjalaisessa 9.10.2016
Sosiaalinen media ja sähköinen tiedonvälitys ovat mullistaneet maailman.
Arabikevään ja Ukrainan vallankumoukset etenivät ja ratkesivat some-herruuteen. Turkin Erdogan selvisi vallankaappauksesta tänä kesänä halliten somea kun armeija yritti viedä viestiä perinteisen median kautta.
On upeaa, että tavallinen ihminen voi Twitterin tai Facebookin avulla ottaa yhteyttä päättäjiin tai ilmaista mielipiteensä.
Ideoiden ja aatteiden levittäminen on helpompaa kuin koskaan.
Suomessa uusi vallankumouksellinen ajatusten vapaus ei kuitenkaan ole levittänyt valistusta ja punnittua puhetta, vaan netistä ja somesta on tullut äänekkäiden marginaalien temmellyskenttiä. Salaliittoteoriat ja törkypuhe kukoistavat.
Verkko on kärjistänyt muutakin keskustelua. Tuntuu, että on vain kaksi ääripäätä: kaiken hyväksyvät suvakit ja rajat kiinni -rasistit.
Tämä kahtiajako tympii suomalaisia; ajatuspaja e2:n tänä keväänä julkistaman tutkimuksen mukaan 90 prosenttia on sitä mieltä, että tahallinen provosointi on julkisessa keskustelussa lisääntynyt ja puolet suomalaisista suunnittelee vetäytymistä yhteiskunnallisesta keskustelusta.
e2:n tutkimus vahvistaa omia tuntemuksiani.
Suomalainen ilmapiiri tuntuu itselleni ja omalle arvomaailmalleni kovin vieraalta. Ja rohkenen arvioida, että sitä se on useimmille muillekin tavallisille ihmisille.
Suurin osa suomalaisista ei koe olevansa suvakkeja ja maailmanparantajia, vaikka kannattavat kansainvälisyyttä ja oikeasti hätää kärsivien pakolaisten auttamista.
Samoin tavallinen kansalainen ei koe olevansa rasisti, vaikka on sitä mieltä, että rajojen kontrollia tarvitaan ja terrorismia pitää päättäväisesti torjua.
Meitä hiljaista enemmistöä ei voisi vähempää kiinnostaa hillua pride-kulkueissa tai heiluttaa mielenosoituksessa Rajat kiinni -kylttiä. Ja fiiliksemme ei tarkoita, ettemme ymmärtäisi näiden ilmausten taustalla olevia huolia.
Hiljainen suomalainen enemmistö ei elä ”pelon vallassa”, koska joitakin euroja tai kymppejä joudutaan säästämään tulonsiirroista tai palveluista.
Hiljainen enemmistö on huolestunut siitä, että Suomi ottaa joka vuosi miljarditolkulla syömävelkaa.
Hiljaiset ovat huolissaan firmojen yt-neuvotteluista ja miettivät, jääkö Suomeen mitään vai meneekö kaikki Viroon. Samaan aikaan hiljaiset kuitenkin ihmettelevät, voiko jonkun johtajan työn arvo olla satojatuhansia euroja vuodessa.
Uskon saman hiljaisen suomalaisen enemmistön kannattavan sosiaaliturvaa ja oikeasti köyhien auttamista.
Hiljaiset ihmettelevät, onko viisasta leikata niin paljon kouluista ja tutkimuksesta, kun kuitenkin sillä osaamisella Suomi on pärjännyt.
Hiljaiset ovat huolissaan massatyöttömyydestä. Enemmistö miettii, eikö kuitenkin olisi kaikkien kannalta parasta, että työttömät ja varsinkin nuoret työttömät saisivat tukitöitä.
Olisikohan jo aika, että me poliitikot ja puolueet niin hallituksessa kuin oppositiossa alkaisimme kuunnella tätä hiljaista enemmistöä? Päätettäisiinkö yhdessä ottaa ilmaherruus pois fasisteilta ja puna-anarkisteilta?
ANTTI KURVINEN (kesk.)
kansanedustaja
Keskustan varapuheenjohtaja
Kauhava