Antti Kurvinen

Tammisunnuntai ja kansallinen eheys


Julkaistu Ilkassa 1.2.2018
Etelä-Pohjanmaalla on viime viikkoina muisteltu 100 vuoden takaisia tapahtumia monissa eri tilaisuuksissa. Tammisunnuntai on syystä arvokas muistotapahtuma alueellamme. 28.1.1918 suojeluskuntalaiset ja Vöyrin sotakoulun joukot riisuivat Ylistarossa 400 venäläissotilasta aseista.

Henkilökohtaisesti olen erityisen ylpeä siitä, että nämä Suomen itsenäistymiselle ratkaisevat tapahtumat johdettiin kotipitäjästäni Ylihärmästä. Ratkaisevina päivinä ja tunteina 27.-29.1. suojeluskuntien ylipäällikkö Mannerheim johti toimintaa ylihärmäläisestä Viitasalon kaupasta. Päämajana käytetty rakennus on edelleen kunnossa Ylihärmän kirkonkylällä.

Kaikki Etelä-Pohjanmaan venäläisvaruskunnat riisuttiin aseista neljässä päivässä. On unohtunut, miten paljon venäläisiä sotilaita Suomessa oli. Heitä oli eri arvioista riippuen 40 000 – 100 000.
Pohjanmaalla vuoden 1918 sota oli aidosti vapaussota, joka turvasi Suomen itsenäisyyden ja kansanvallan. Valkoiseen armeijaan liittyneet miehet lähtivät vapauttamaan Suomea Venäjästä ja turvaamaan haurasta itsenäisyyttä. Monelle oli jopa järkytys, kun heille selvisi vastapuolella olevan pääosin omia maanmiehiä.

Kansakuntamme ensimmäiset itsenäiset askeleet olivat traagisia. Vapaudesta maksettiin valtava hinta. Vuoden 1918 muistot ovat raskaita. Sota vaati kaikkiaan jopa 38 000 uhria. Ihmisiä menehtyi taisteluiden lisäksi teloituksissa ja vankileireillä nälkään ja tauteihin.

Olen erittäin tyytyväinen, että kaikki eduskuntapuolueiden puheenjohtajat osallistuivat yhteiseen seremoniaan viime perjantaina muistelemaan vuotta 1918. Yhdessä luettu puhe oli merkki, että ehkä 100 vuoden jälkeen konfliktia kyetään käsittelemään ilman syyttelyä tai kostomielialaa.

Toivon, ettei muistovuoden aikana liiaksi sorruttaisi asettumaan vanhoihin jakolinjoihin ja käymään ”sotaa historiasta”. Tärkeintä muistovuodessa on minusta se, että vuoden 1918 tapahtumat aukeaisivat nuorille sukupolville. Paras tapa estää väkivallan toistuminen on kertoa menneisyyden virheistä. Kansakunta, joka ei tunne historiaansa, on tuomittu toistamaan sen.

Kipeiden muistojen rinnalle on tärkeä nostaa maailmanlaajuisesti tarkasteltuna harvinainen eheytymisen ja tasa-arvon tie. 100 vuotta sitten hyvin keskeisessä roolissa olivat sovintoa hakevat voimat. Sovinnon tekijöiden joukosta voi esiin nostaa mm. Suomen 1. presidentin K.J. Ståhlbergin, Maalaisliiton Kyösti Kallion ja SDP:n Väinö Tannerin.

Suomen poliittiset erimielisyydet on tuosta lähtien pystytty ratkaisemaan aina sopimalla. Suomalainen konsensusajattelu onkin ainutlaatuista maailmalla. Lama, turvapaikanhakijoiden virta, kansainvälinen epävakaus ja terrorismin uhka ovat viime vuosina laittaneet suomalaisten turvallisuuden tunnetta koetukselle. Lisäksi nämä ovat jakaneet ihmisiä vastakkaisiin leireihin.
Vuosi 1918 opettaa, että osaamme tarvittaessa tapella keskenämme. Historia opettaa kuitenkin myös, että Suomi on vahvimmillaan, kun kansa puhaltaa yhteen hiileen ja hakee yhteistä suuntaa.