Antti Kurvinen

Susipolitiikka kuntoon


Julkaistu Pohjalaisessa 24.3.2018

Kansalaisten tuntema pelko sutta kohtaan on aitoa, vaikka susi ei Suomessa ole ihmiselle aiheuttanut vahinkoa yli sataan vuoteen. Totta on, että suden ja ihmisen kohtaamiseen sisältyy kuitenkin aina riski.

Susi on viime vuosina levinnyt eteläiseen ja läntiseen Suomeen, lähemmäs tiheämmin asuttuja alueita. Nyt vuonna 2018 Itä- ja Länsi-Suomessa on suurin piirtein yhtä paljon susia. Valitettavasti näyttääkin nyt siltä, että susikanta on niin sanotusti räjähtänyt käsiin joka puolella Suomea. Uusia havaintoja tulee ihmisiltä jatkuvasti. On välttämätöntä saada tämä asia kuntoon.

Suomen susikannan ensimmäinen hoitosuunnitelma on vahvistettu vuonna 2005. Samaan aikaan susikanta lähti kasvuun ja viranomaisten mukaan on saavuttanut nykyaikaisen huippunsa vuonna 2007. Tällöin vähimmäiskanta-arvio oli 270–300 yksilöä. Virallisten tietojen mukaan susikanta on alkanut tuolloin pienentyä, ja vähimmäiskanta-arvion on arveltu olevan pienimmillään vuoden 2013 kanta-arviossa, joka oli 120–135 yksilöä.

Ensinnäkin nyt on tärkeää löytää yhteisymmärrys siitä, mikä on meidän todellinen susikanta tällä hetkellä.
Metsästäjien tekemät todelliset havainnot susikannasta viittaavat huomattavasti suurempaan määrään, kuin 150–180 yksilöä, mikä on Suomen virallinen arvio.

Suden hoitosuunnitelman valmistelu on tehty maa- ja metsätalousministeriön ohjauksessa Suomen riistakeskuksen ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (nyk. Luonnonvarakeskus) yhteistyönä.
Tämä suunnitelma on hyvä pohja, mutta sitä on nyt päivitettävä, sillä niin hälyttävästi havainnot metsistä ja ihmisasustusten läheisyydestä viestivät siitä, että susikanta on päässyt kasvamaan meillä räjähdysmäisesti. Suomen seuraava virallinen susikanta-arvio tulee tämän vuoden kesäkuussa.

On hyvä muistaa, että 100 vuotta sitten susi tapettiin lähes kokonaan juuri sen vuoksi, koska ihmiskuolemia tapahtui susien toimesta. Susi on ollut rauhoitettu, ja kanta on päässyt kasvamaan. Nyt räjähdysmäisesti.
Susikannan todellisen arvion määrittäminen onkin ensisijaista, sillä emme missään nimessä voi odottaa sitä hetkeä, että jonkun ihmisen täytyy kuolla ennen kuin asiaan tartutaan oikealla vakavuudella.

Olen vahvasti sitä mieltä, että metsästyslakiin tarvitaan nyt muutosta, jolloin sudenhoitosuunnitelmaa voitaisiin päivittää siten, että susi olisi mahdollista tappaa aina, kun se tulee ihmisasutusten lähettyville ja uhkaa kestämätöntä turvallisuuden tunnetta.

Tavoitteeksi täytyy ottaa, että sudet saadaan takaisin metsiin, joissa niillä olisi elintilaa, ja toisaalta palauttaa niiden luontainen arkuus ihmisiä kohtaan, jolloin susien pihakäynnit saataisiin vähenemään.

Sunnuntaina olemme kansanedustaja Mikko Kärnän kanssa keskustelemassa tästä aiheesta laajemmin avoimessa yleisötilaisuudessa Alahärmässä. Meidän mielestämme on välttämätöntä ottaa susipolitiikassa huomioon nyt myös ihmisten aidot pelkotilat.