Antti Kurvinen

Sovinnon tie on paras


Julkaistu Pohjalaisessa 27.1.2018

Eilen tuli kuluneeksi sata vuotta siitä, kun Mannerheim käskytti suojeluskuntajoukot aloittamaan ylläköllä venäläisvaruskuntien aseistariisunnan Vaasassa, Lapualla, Ylistarossa, Seinäjoella ja Ilmajoella.
Huomenna tammisunnuntaina vietetään 100-vuotista juhlapäivää sen kunniaksi, kun 28.1.1918 suojeluskuntalaiset ja Vöyrin sotakoulun joukot riisuivat Ylistarossa 400 venäläissotilasta aseista. Kaikki Etelä-Pohjanmaan venäläisvaruskunnat riisuttiin aseista neljässä päivässä. On unohtunut, miten paljon venäläisiä sotilaita Suomessa oli tammikuussa 1918. Heitä oli eri arvioista riippuen 40 000 – 100 000.
Henkilökohtaisesti olen erityisen ylpeä siitä, että nämä Suomen itsenäistymiselle ratkaisevat tapahtumat johdettiin kotipitäjästäni Ylihärmästä. Ratkaisevina päivinä ja tunteina 27.-29.1. suojeluskuntien ylipäällikkö Mannerheim johti toimintaa ylihärmäläisestä Viitasalon kaupasta. Mannerheim siirtyi Vaasasta turvallisempaan Ylihärmään. Päämajana käytetty rakennus on edelleen kunnossa Ylihärmän kirkonkylällä.
Nykysuomalaiselle vahvan kuvan tapahtumista on antanut Väinö Linnan Pohjantähti-trilogia. Taiteellisista ansioista huolimatta se ei anna historiallisesti todellista koko kuvaa sen ajan tapahtumista. Linnan tulkinta on kuvaus Hämeen ja Etelä-Suomen tilanteesta.
Pohjanmaalla vuoden 1918 sota oli aidosti vapaussota. Valkoiseen armeijaan liittyneet miehet lähtivät vapauttamaan Suomea Venäjästä ja turvaamaan juuri saavutettua haurasta itsenäisyyttä. Monelle oli jopa järkytys kun heille selvisi vastapuolella olevan pääosin omia maanmiehiä.
Kansakuntamme ensimmäiset itsenäiset askeleet olivat traagisia. Vapaudesta maksettiin valtava hinta. Vuoden 1918 muistot ovat raskaita. Sota vaati kaikkiaan jopa 38 000 uhria. Ihmisiä menehtyi taisteluiden lisäksi teloituksissa ja vankileireillä nälkään ja tauteihin.
Erityisesti taistelutoimien ulkopuolella tapahtunutta väkivaltaa – punaista ja valkoista terroria – on mahdoton hyväksyä. Rehellistä on kuitenkin todeta, että historia osoittaa kiistämättä, että vain sodan lopputulos – valkoisen talonpoikaisarmeijan voitto – turvasi Suomen itsenäisyyden.
Tuolloinkin hyvin keskeisessä roolissa olivat sovintoa hakevat voimat. Äärilinjoja ja kiihkomielisimpiä piti yrittää hillitä. Erityisesti tämä korostui sodan jälkeen. Suomi nostettiin takaisin jaloilleen. Yhdessä. Sovinnon tekijöiden joukosta voi esiin nostaa mm. Suomen 1. presidentin Ståhlbergin, Maalaisliiton Kyösti Kallion ja SDP:n Väinö Tannerin.
Suomalaisten turvallisuuden tunne on joutunut koetukselle. Tämä on alkanut jakaa ihmisiä tavalla ja toisella vastakkaisiin leireihin. Historia on osoittanut, että suomalaiset osaavat riidellä ja repiä tehden valtavaa pahaa toisilleen. Mutta menneisyydestä voidaan oppia myös, että Suomi on vahvimmillaan, kun pieni kansa puhaltaa yhteen hiileen ja hakee eri osapuolien sijaan yhteistä suuntaa.
Hyvää tammisunnuntaita ja presidentinvaalin vaalipäivää – molemmat juhlimisen arvoisia!