Helsingin keskustan alle suunniteltu lähijunien kaupunkiratalenkki eli Pisara-rata kuivahti kasaan. Hallituksen päätös pysäyttää hanke oli oikea, ja koko maan infrastruktuurista huolehtimisen kannalta myös täysin välttämätön.
Päähallituspuolueet kokoomus ja SDP ovat erimielisiä siitä, jäätyikö Pisara lopullisesti. Hallitus päätti tiistaina, että hankkeeseen haetaan EU:lta tukirahaa. Pääministeri Alexander Stubbin (kok.) mukaan hanke sisällytetään hallituksen tekniseen menokehykseen maaliskuussa. SDP:ssä puolestaan uskotaan, että Pisara ei enää käytännössä toteudu, sillä mikäli hanketta vastustava Keskusta nousee hallitukseen, asia ei etene mihinkään. Keskustan linja on kestävä.
Pisaran kustannusarvio oli noin miljardi euroa. Niin ikään pääkaupunkiseudulle suunniteltu Länsimetro on myös miljardin hintainen hanke. Suurin osa Pisaran ja Länsimetron kustannuksista oli budjetoitu rahoitettaviksi julkisin verovaroin. Kuvaavaa on, että koko Suomen olemassa olevan tieliikenneinfrastruktuurin korjausvelka on noin 2,4 miljardia. Pisaraan ja Länsimetroon suunnitellulla rahasummalla laitettaisiin siis kuntoon melkein kaikki Suomen tiet. Todennäköisesti metropolialueen suurhankkeiden todellinen hinta olisi vieläkin kalliimpi, sillä rakennusvaiheessa kustannukset voivat jopa kaksinkertaistua.
Kataisen ja Stubbin hallitusten linjana on ollut ylhäältä päin sanelu, Helsingistä käsin ohjailtu keskittämispolitiikka. Hallituksen liikenne- ja infrapolitiikka on, monen muun asian ohella, omistettu melkein täysin pääkaupunkiseudun kehittämiselle. Pääkaupunkiseudun liikenneratkaisuja on kehitettävä, mutta Pisara-radan kaltainen täysin ylihintainen hanke olisi käynyt niin kalliiksi, että koko maan tiestön kunnosta huolehtimiseen ei olisi riittänyt rahaa.
Maakuntien pääväylät, kantatiet ja alempi tieverkko ovat hiussuonisto, jonka varaan kansakuntamme taloudellinen menestys on sotien jälkeisinä vuosikymmeninä rakentunut.
Lamassa tarpova Suomi kaipaa taloudellista vireyttä, uutta työtä sekä toivoa ihmisille. Uusiutuvassa energiassa, erityisesti metsäpohjaisessa bioenergiassa, on valtavia taloudellisia mahdollisuuksia. Työkoneet eivät kuitenkaan pääse luonnonvarojen äärelle, jos alempi tieverkko sohjoutuu ajokelvottomaan kuntoon.
Tiestö on pidettävä hyvässä kunnossa alueellisen tasa-arvon vuoksi sekä talouskasvun edellytysten turvaamiseksi. Suomen talous ei lähde nousuun kaivamalla tunneleita Helsingin alle, vaan huolehtimalla koko maan väylien kunnosta.