Antti Kurvinen

Asumisen epäyhtälö


Julkaistu Pohjalaisessa 14.7.2018

Yksi keskeisimpiä periaatteita suomalaisessa elämäntavassa on se, että jokaisella on oltava oikeus valita, mihin kotinsa ja elämänsä perustaa. Valtio ei saa ohjata sitä, missä ihminen asuu. Elämisen edellytykset on turvattava koko maassa.
Me keskustalaiset uskomme asumisessa aitoon valinnan vapauteen. Hyvää elämää voi elää niin sorateiden varsilla kuin kaupunkien keskustassa korkealla kerrostalossa.
On ehdottoman tärkeää, että kohtuuhintaista asumista löytyy yhtälailla niin maaseudulta kuin kaupungistakin.
Tärkeä osa turvallista arkea on viihtyisä elinympäristö omassa kotikunnassa tai -kaupungissa ja mahdollisuus valita omaan elämäntilanteeseen sopiva asumisen muoto.
Suomeen tarvitaan nyt niin vuokra-, omistus- kuin asumisoikeusasuntoja sekä osaomistusta ja esimerkiksi uudistuvaa osuuskunta-asumista. Asuntopolitiikassa tarvitaan myös kestävän kehityksen mukaisia ratkaisuja, kuten puurakentamisen tuntuvaa lisäämistä.
Kohtuuhintaisia asuntoja tarvitaan kaikkialla Suomessa, mutta huutava pula niistä on kasvukeskuksissa.
Asumisen kalleus voi olla ihmisen työllistymisen esteenä tai johtaa kaupunginosien eriarvoistumiseen. Tähän Suomella ei ole varaa. Kuntien tulee huolehtia jo kaavoitusvaiheessa, että myös esimerkiksi nuorille ja opiskelijoille kaavoitetaan asuntoja kaikkialle kaupunkiin.
Meillä ei saa olla kaupunkeja, joista löytyvät niin sanotut hyvät ja pahamaineiset asuinalueet.
On tärkeä suomalainen perusarvo, että niin rikkaan kuin köyhän perheen lapset pääsevät leikkimään saman kylän raitilla. Ja nämä samat lapset pääsevät yhdessä, samoista kouluista, ponnistamaan maailmalle omia vahvuuksia ja heikkouksia hyödyntäen.
Jatkossa kotikunnan yksi tärkeimmistä tehtävistä onkin hyvän asumisen turvaaminen kaikille.
Huolestuttavinta on nyt kuitenkin se, miten pienissä kunnissa eivät esimerkiksi omakotitalot tahdo mennä kaupaksi. Samaan aikaan kasvukaupunkien keskustoissa asumisen kustannukset karkaavat käsistä, eikä aina edes keskituloisilla ole mahdollisuuksia tehdä elämäntilanteen mukaisia ratkaisuja.
Ei ole ollenkaan harvinaista, että esimerkiksi asunto-osakeyhtiön välttämättömään putkiremonttiin ei saadakaan pankista lainaa.
Tämä on jo kansantaloudellisestikin hullu tilanne.
Kaupungistuminen on osin luonnollista kehitystä. Mutta tilanne ei voi olla niinkään, että maaseudulle asumaan halajavat eivät voi muuttokuormaansa perheensä kanssa sinne tuoda.
Keskusta kannattaa monikuntalaisuutta, jossa ihminen voisi halutessaan siirtää osan kunnallisverotuloistaan toiselle paikkakunnalle ja vastineeksi saada käyttöönsä kunnan palveluja.
Asuntopolitiikka on yksi ensi vaalikauden isoimpia painopisteitä, joka täytyy hoitaa kuntoon.
On tartuttava asumistuen uudistamiseen. Nykyinen tukijärjestelmä suosii sijoittajia.
Tuki ei kohdistu tarkoitetusti pienituloisille, vaan asumistuki valuu vuokrien korotuksiin ja siten hyvätuloisten varallisuuden kerryttämiseen.